Jouluinen tuorepuuro

Hiljaista on huopatossuhengessä. Olen ilmeisimminkin sesonkisisustajan lisäksi sesonkibloggaaja. Viime kuukaudet olen joogannut, joogannut ja syönyt suklaata. Aloitin suklaakonvehtikauden ajoissa ja odotan innolla, minkälaisen lukeman saan vaakaan aikaiseksi tällä aikaistetulla aikataululla. Varmaan jonkun ihanan ja sopivan!

Sananen tuorepuuroista: tuntuvat liisteriltä eivätkä maistukaan sen paremmalta. Paitsi sitten kun tekee sen oikein erehdyksen kautta onneen. Eväskipossa on sammakonliman näköistä materiaalia ja tekstuuri suussa toki edelleen kylmän limainen, mutta herkullinen sellainen. Suosittelen alla olevaa suurella lämmöllä kaikille aamukiireestä kärsiville. Itse hämmennän puuron kippoon ja jääkaappiin jo illalla, mutta tämän ehtii tehdä myös aamulla. Valmistusaika on noin 30 sekuntia eli varsin maltillinen. Hyytymisaika vartista eteenpäin.

Piparkakkuinen tuorepuuro

• kaksi dl mantelimaitoa
• kaksi ja puoli rkl chia-siemeniä
• puoli dl isoja kaurahiutaleita
• suolaa
• piparkakkumaustetta
• marjoja
• hunajaa

Sekoita keskenään mantelimaitoa, siemenet, kaurahiutaleet. Mausta suolalla ja piparkakkumausteella. Lisää hyytymisen jälkeen päälle marjat ja hunaja, vaikka vasta sitten aamulla. Pakastemarjat ehtii hyvin sulaa ihanan kohmeisiksi työmatkan aikana.

Paahdettua paprikapestoa

Minulla oli ruokapöydässä lauantaina kaksi ekstralaista, joista toinen rehellisesti arvioi valmistamaani keittoa kommentilla ”viisi ja puoli kymmenestä”. Säästän maailman siltä reseptiltä ja tarjoilen onnistuneen leivänpäällissoossin keitto-ohjeen  sijaan.      

  

Paahdettu paprikapesto

• kaksi punaista paprikaa
• yksi dl cashew-pähkinöitä
• puolikas dl manteleita
• puolikas dl auringonkukansiemeniä
• ruokalusikallinen kookosöljyä
• pala parmesania (omani oli noin 20g)
• ruukullinen basilikaa
• oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria

Puolita paprikat (poista kodat) ja hiero niihin hieman oliiviöljyä.  Paahda paprikoita uunissa 200 asteessa grillivastuksella noin kymmenen minuutin ajan tai mitä uunisi on mieltä. Laita paprikat uunista oton jälkeen muovipussiin tai kannelliseen astiaan jäähtymään.  Poista paprikoista kuori (edellä mainittu toimenpide auttaa siinä).  Sekoita kookosöljy pähkinä-manteli-siemenseokseen ja paahda nekin uunissa. Aikaa tuo vie viidestä minuutista ylöspäin. Laita paahdetut ainekset, basilika ja juusto tehosekoittimeen. Lisää reippaasti oliiviöljyä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Säilytä jääkaapissa kannellisessa purkissa.

Odotan tänään alkanutta viikkoa kovasti, sillä juhlin perjantaina syntymäpäiviäni. Ja lauantaina juhlitaan niitä vielä ystävien kanssa kotipileet-hengessä. Niin siistii!

Syyspiirakkaa, omenapiirakkaa

Jes, tein sen! Onnistuin tekemään gluteenittoman omenapiirakan, jonka syöminen nikottelematta ei vaadi ehdotonta rakkautta minua kohtaan. Edellinen kokeilu meni noin 95%:sti biojätteeseen. Syynä se, että piirakka maistui 95%:sti biojätteeltä. Mutta tämä kokeilu oli menestys. Jopa niinkin suuri että uskallan kertoa, miten tämä tehtiin.

Gluteeniton omenapiirakka

Taikina

• 100 g voita
• yksi dl kookossokeria
• yksi kananmuna
• yksi ja puoli dl perunajauhoja
• yksi dl mantelijauhetta
• kanelia
• kardemummaa

Päälle

• omenoita ja
• kaksi kananmunaa
• kaksi dl turkkilaista jogurttia
• yksi dl kookossokeria
• kanelia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja kookossokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin sekoittaen. Lisää kuivat ainekset. Laita uuniin 175 asteeseen viideksi minuutiksi ja ota ulos. Asettele ompot haluamallasi taiteellisella visiolla esipaistetun pohjan päälle, ripottele päälle kanelia. Vatkaa keskenään kananmunat, jukra ja sokru. Kaada seos teoksen kruunuksi ja paista uunissa vielä noin 20 minuuttia. Uuniajat ovat täysin ohjeellisia, sillä meidän uuni toimii mielestäni tavallista tehokkaammin.

Asian vierestä vielä sananen. Vietin tänään lounaan joogasalissa. Sinne saliin jäi kipeä selkä, stressi ja harmistus. Toisinaan hölmönä hetkenä harmittelen, että miksi löysin joogan vasta muutama vuosi sitten, enkä vaikka 10. Viisas minä tosin tietää, että joogamatkani aika oli vasta nyt, kun olen  siihen valmis.

Mustikkamauste

Se, kuka tykkää mustikasta ja kardemummasta rakastaa mustikkamaustetta. Voi laittaa puuron päälle tai smoothieen. Muita käyttötarkoituksia en ole vielä keksinyt, mutta hyviä on noikin. No jätskin päälle, sekin toimis. Vaikka kolmen kaverin Mustikka & Kardemumma-jäden päälle, tårta på tårta-henkeen. Ohje on otettu sellaisenaan Joogaruokaa-kirjasta, jonka ostin taannoin omaksi. Uskoisin, että se on ainoa ruokakirja jonka olen itse ostanut. Olen toki saanut sen seitsemäntoista lahjaksi, mutta tähän meni omaa fyrkkaa 12,70€. On sen arvoinen.

Mustikkamauste

• yksi dl mustikkajauhetta
• kaksi dl kookoshiutaleita
• yksi rkl jauhettua kardemummaa
• yksi tl vaniljajauhetta

Laita kaikki ainekset tehosekottimeen ja surraa hienoksi. Säilytä kannellisessa purkissa.

Ulkona on maailman kaunein ilma tänään. Tuolla on asteet nollassa ja kuulas taivas. Näiden muutamien kirpeiden päivien vuoksi syksy on mun lempivuodenaika. Peittoaa läähätys-kesät mennen tullen. Illalla kävelylle!

Gluteenitonta siemenleipää

Ah, viikonloppuni oli tapahtumarikas ja tämän viikon käynnistymiseen on tarvittu kuppi jos toinenkin kahvia. Edessä häämöttävät synttärijuhlani vaativat sunnuntaivisiitin Tallinnaan ja iyengarjoogan totesin lauantaina lyhyen workshopin jälkeen ei-mun-suuntaukseksi. Olen myös katkaissut sokerittoman putken ja syönyt kakkua lastensynttäreillä. En tullut sokerihumalaan, mutta edelleenkään ei mitenkään hirveästi tee mieli makeaa ja hyvä niin. Nyt on totaalikieltäytymisen aika kuitenkin ohi ja on aika suhtautua makeaan myrkkyyn lempeydellä. Irtsareita saa syödä joskus ja kakku voi olla muutakin kuin raakakakkua. Toki ostin kuitenkin Ruohonjuuresta kookossokrua, jos nyt iskee inspiraatio leipomiseen. Olen oman elämäni sketsihahmo.

Seuraavan siemenleipäohjeen löysin sattumalta (alkuperäinen ohje täällä) googlatessani erään tunnin joogaopettajaa, joka näytti supertutulta. Tämä mysteeri ei ihan täysin auennut, mutta sain tehtyä tämän perustamiskustannuksiltaan mielipuolisen hintaisen leivän. Mulla nyt sattuu olemaan kaappi täysi siemeniä ja niiden kavereita, mutta jos sulla ei ole ja haluat tätä leipää nauttia, varaudu kaupparetkeen paksun lompakon kanssa. Mä puolitin ohjeen ainekset (koska mun leipävuoka ei ole kokoa large) ja modasin koostumusta kaapin sisällön mukaan. Tuli justiinsa sopiva taikina ja hyvää leipää ilman jauhoja. Leipäpalani on nyt muodikkaasti gluteeniton ja helvetin painava. Söin aamupalalla itse tehdyn quacamolen kanssa. Kukaan muu perheestäni ei halunnut maistaa yhtä haukkua enempää, mutta se on heidän menetyksensä.

Gluteeniton siemenleipä

• kaksi ja puoli dl auringonkukansiemeniä


• yksi dl pellavansiemeniä


• yksi dl kurpitsansiemeniä

• puolikas dl cashew-pähkinöitä rouhittuna 

• puolikas dl mantelirouhetta

• kaksi ja puoli dl tattarihiutaleita

• puolikas dl kookoskuitujauhoja 

• kaksi ja puoli rkl chia-siemeniä

• kaksi rkl psylliumkuitujauhetta

• kolme rkl seesaminsiemeniä

• kolme rkl kookosöljyä

• suolaa maun mukaan (laitoin paljon)

• kaksi rkl kookossokeria

• yksi dl aurinkokuivattuja tomaatteja

• noin neljä dl vettä

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Sulata kookosöljy juoksevaksi ja lisää sen sekaan kookossokeri ja vesi. Yhdistä kuivat ainekset ja neste (muista lisätä suola), sekoita tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa, mutta taikinan kuuluu olla paksua. Kaada seos vuokaan ja anna tekeytyä muutama tunti. Laita uuniin puoleksi tunniksi 175 asteeseen. Irroita tämän jälkeen leipä vuoasta ja paista vielä puoli tuntia. Anna leivän jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Leipä säilyy hyvin jääkaapissa reilun viikon.

Ja minkä hintaiseksi leipä sitten perustamiskustannuksiltaan tulee? Laskujeni mukaan tarvitset valuuttaa varovaisimmankin arvion mukaan kooltaan pienimmillä pakkauskoilla 50 euron verran. Siitä tekee kyllä sitten monen monta painavaa ja lisäaineetonta leipää, ei huolta.

Kanelitytöt apuun

En oikeastaan etsi yleisöä blogilleni tai  hakusanaoptimoi sisältöä, joka tulee ilmi otsikosta. En usko, että kukaan googlaa kanelityttöjä apuun ja sitä kautta eksyy tänne. Jos näin tapahtuu, toivon hartaasti yllätystä kommenttiboksiin. Millä ihmeen haulla tänne joku eksyi?

Meillä oli viime yönä ensimmäistä kertaa yökylässä lapsen kaveri. Visiitti oli intensiivinen ja jännittävä kaikkien mielestä. Alkuperäiset huoleni osoittautuivat joiltain osin aiheellisiksi, kun lohdutin äitiä ikävöivää pientä kaveria nukkumaanmenon ikkunan ohituttua. Siihen asti kaikki oli mennyt hyvin, mitä nyt oma aikuinen mieheni ei sataprosenttisesti tuntunut rakastavan perjantai-illan huumaa kahdella nelivuotiaalla vahvistettuna. Ikäväkohtauksen jälkeen homma kuitenkin rullasi niin kuin piti. Kaksi paidatonta hikipalloa nukkui sikeästi lastenhuoneessa aina aamuun saakka. Sikäli kun herätys kello 6:15 menee viikonloppuna aamusta. Tämän päivän haukotusten määrästä päätellen jotain jäi vajaaksi.

Olen kiitollinen siitä, että sain kokeilla, millaista on laittaa kaksi lasta nukkumaan. Eihän se helpointa ollut, vaikka tämä kokemus nyt ei millään tavalla replikoi sitä, että molemmat lapset olisivat omia. Luulisi sen olevan joltain osin kuitenkin helpompaa, omien tainnuttaminen siis vieraskoreuden puuttuessa. Lapset hyppivät seinille ja äiti karjuu. Kuulen jo omat kireät sanani – päät tyynyyn heti, pulinat peppuun ja nähdään aamulla.

Saan usein kuulla omanikäisiltä äitilajitovereilta, kuinka helppoa on oltava, kun on vaan se yksi lapsi. Lajitovereilta, joilla on siis kaksi tai enemmän jälkeläisiä. – Hyvähän sun on sanoa. – Kyllä mäkin menisin, jos ois vaan yks. En tosiaan osaa sanoa, kun on vaan tuo yksi, että onko kaikki sitten tuplakerroin hankalampaa ja raskaampaa, kun on käynyt synnytyslaitoksella kahdesti. Puheista päätellen näin on. Mutanttikilpikonnan esittäminen 24/7 on kyllä piknikki, kun ei lapselle kaveria omasta takaa ole. Enkä tarkoita sitä sarkastisella tavalla kuin vaan ihan vähän. Suurimman osan aikaa kun on siistiä olla Michelangelo.

Mielettömien, ei mitenkään asiaan liittyvien kappaleiden jälkeen kanelityttöihin. Sokeritonta taivalta on takana nyt juuri sisällä olevan tiedon mukaan 27 päivää. Hyvin menee, himo on poissa. Täytyy tehdä taustatyötä, miten säilyttää tämä tila, vai olenko tuomittu elämään ilman kakkubuffetin suloista kosketusta ikuisesti. Mikä määrä sokeria on ok ilman että joudun takaisin karkkikaltereiden taa?

Kanelitytöt toimittivat jälkiruoan virkaa kuluneella viikolla. Raakaherkkujen omituisin juju on minulle se, etten yleensä ensin pidä niiden mausta. Toisella kerralla maistaessa mieli on jo muuttunut, ja kolmannella kieli jo lipoo huulia. Tämä ohje löytyy sellaisenaan ruotsalaisen raakaruokakuningattaren Erica Palmcrantz Azizin kirjasta, jonka ostin aikanaan kirpparilta 50 sentillä. 

Kanelitytöt

• kaksi dl manteleita
• yksi dl rusinoita
• kolme rkl hunajaa
• yksi rkl rypsiöljyä
• yksi tl kanelia
• suolaa

Hienonna mantelit hienoksi jauheeksi monitoimikoneessa. Kaada jauhe kulhoon, lisää muut ainekset ja sekoita. Pyöritä seos palloiksi. Maista suussa häivähdys joulua ja piparkakkutaikinaa. Tarjoa lapsellekin, yhdelle, kahdelle tai useammalle. Monta niitä nyt sattuu jaloissa pyörimään.

Lounassalaattia

Tultiin eilen maalta, jossa saatiin olla osallisina rapujuhlissa. Jouduin poistumaan juhlista ennen kymmentä, mutta toisaalta sain poistua sieltä ihanan pienen miehen kanssa käsistä pitäen. Lapsi osallistui rapujuhliin ensimmäisen kerran puhuvana ja juhlahumusta nauttivana olentona: naurua riitti aika paljon aikuisten snapsilauluille ja ihailevia katseita isompien lasten jutuille. Parhaat bileet vähään aikaan, meidän molempien mielestä!

Sunnuntaina meitä odotti kotona mielestäni tyhjät ruokakaapit, joka lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautui vääräksi hypoteesiksi. Lapsi sai munakasta ja me isommat syötiin saldea. Toinen meistä oli tosin rapujuhlien jälkeisissä tunnelmissa ja olisi varmaan toivonut enemmän hampurilaisia ja ranuja. Sori, kvinoaa pöytään, sillä allekirjoittaneella ei ollut darraa.

Lounassalaatti

• kaksi kypsää tomaattia
• pieni puolikas punasipuli
• kaksi avokaadoa
• yksi mango
• noin puolitoista desilitraa keitettyä kvinoaa
• halloumijuusto
• paahdettuja manteleita
• mustapippuria
• (sormisuolaa, vähän oli pakko, kun  se on niin hyvää).

Keitä kvinoa ohjeen mukaisesti. Paahda mantelit kuivalla pannulla. Pilko vihannekset ja mango. Paista halloumi. Yhdistä kaikki ainekset ja mausta mustapippurilla.

Ainiin, sokeritonta elämää, sikäli kun se on mahdollista on takana nyt kolme viikkoa ja himo valkoista paholaista kohtaan on taittunut. Kerron vinkkini operaatioon ja tunnelmat projektiin liittyen, jahka 30 päivää on kirjattu ylös.

Jätskiä iltapalaksi, oikeestiko?

Meillä on koko viikko syöty banaanijäätelöä iltapalaksi eri variaatioin. Lapsi ei voi oikein uskoa hyvää onneaan. Hän oli isille sanonut päiväkodista tullessaan että ”enhän mä voi koko ajan jätskiä syödä, mutta vielä tänään illalla kuitenkin”. Siirrytään takaisin puurovoikkarimeininkiin heti kun asiakkaani sitä pyytää. Siihen asti nautin lusikan ahkerasta kilkatuksesta.

Banaanisuklaakookosjätski (kahdelle)

• neljä pakastettua banaania
• pieni kahvikupillinen jäisiä mansikoita
• pieni kahvikupillinen cashew-pähkinöitä
• viisi ruokalusikallista kookoskermaa
• kaksi kukkurallista ruokalusikallista raakakaakaojauhetta
• 
  

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surruta sileäksi. Nauti heti, sillä banaanijätski sulaa nopeasti. Meillä oli vielä mansikkakastiketta päällä, jota oli todella haastavaa tehdä. Jäisiä mansikoita ja vettä tehosekoittimen kautta kulhoon.

Muotikääryleitä eli riisirullia

Kaikki muutkin tekee, niin minäkin tein, jo toista kertaa. Vihanneksia, mantelipähkinäjuttua ja yrttejä riisipaperissa eli korianteria kondomikääryleessä, kuten kommentoin toisaalla. Musta nämä maistuvat hyvälle, ja suolaisen soijainkiväärikastikkeen kanssa suorastaan taivaallisen hyvälle.

Riisirullia

• riisilevyjä
• manteleita
• cashew-pähkinöitä
• kookosöljyä
• ituja
• salaattia
• porkkanaa
• kurkkua
• avocadoa
• tuoretta minttua ja korianteria

Kastike

• soijaa
• oliiviöljyä
• valkosipulia
• inkivääriä

Sekoita mantelit ja cashew-pähkinät kookosöljyssä ja laita paahtumaan uuniin 150 asteeseen, kunnes saavat ruskean värin. Jauha uunista tulleina rakeaksi jauheeksi tehosekoittimella. Esivalmistele haluamasi vihannekset ja yrtit valmiiksi. Käytä riisipaperit  veden kautta ohjeen mukaisesti ja täytä lionneet (nyt limaisen tuntuiset ja läpikuultavat) levyt täytteillä. Rullaa kasaan.

Valmista kastike sekoittamalla keskenään soija ja oliiviöljy, itse laitoin noin desin molempia. Lisää joukkoon makusi mukaisesti raastettua valkosipulia ja inkivääriä.

En tullut muuten kipeäksi. Luotto inkivääriin vahvistuu.

Flunssakausi ehkä avattu

Raastettua inkivääriä, sitruunaa ja appelsiiniteetä mukillinen, villasukat ja HBO Nordic. Siinä sunnuntai-illan seksikkäät suunnitelmat. Kuumetta ei vielä ole, mutta tunnen kuinka se miettii kyläilyä. Polvikin vihoittelee edelleen. Tunnen itseni raihnaiseksi rääpäleeksi.

Päikkäri-ikäisen lapsen äitinä syön d-vitamiinia kaksin käsin. Joko siksi tai muutoin teräksisen immuniteettini vuoksi en yleensä jokaiseen flunssa-aaltoon kaadu. Saa nähdä miten nyt käy. Pitäkee peukkuja.

Luodinkestävää tsufeeta

Okei oli pakko kerta muutkin. Veljeni vakuutti mut Bulletproof-kahvin upeudesta, joten oli pakko ostaa MCT-öljyä hintaan 17 euroa, luomupapukahvia minipussi hintaan 10 euroa ja suolatonta luomuvoita mulla jo olikin. Edullinen kupillinen siis kyseessä, mutta eihän näitä lukeman mukaan juoda kuin yksi päivässä, se aamun ensimmäinen. ”Laihduttajatkin suosii”. No mä en laihduta, vaikka mun polvi vihoitteleekin siihen malliin, että olen tällä hetkellä Voltaren RETARD-kuurilla. Retard-kuuri nauratti ja myös se, että jos mun polvi on loukkaantunut muutamasta kesäkilosta. Kokoa 40 oleva kynähame tuntuu naftilta, mutta ei kiinnosta (sokerilakko EI johdu tästä faktasta). Toivon, että tämä taikakahvi korjaa senkin.

Ohje: kuppi luomukahvia tuorepavuista jauhettuna, valitsemasi määrä sitä aivoöljyä ja luomuvoita. Surruta tehosekoittimella tai vastaavalla herkuksi.

Takapakkia tuli heti kärkeen valmistushetkellä. Keitin kahvit, lisäsin öljyt ja voit ja laitoin tehosekoittimeen. ”Joku” ei ollut laittanut laitteen tiivistettä oikein paikoilleen, joten osa nektariinista levisi pohjan kautta puutasolle. Miten ihana startti aamulle! En kuitenkaan luovuttanut, vaan sain reilun puolikkaan kupillisen pelastettua kuppiin. Olihan se kahvi tosiaan elämys: kahvia kermalla, jossa ei ole kermaa.

Tekstasin veljelleni että kahvi juotu, hyvää oli, nyt odottelen nerouden iskemistä. Sain vastauksen ” joo, sitä saat sitten odottaakin”. 

Kuinka selvitä illat ilman sokeria?

Olen tällä hetkellä karkki-, leivos- ja suklaalakossa.  Jälkimmäisestä mainittakoon että siis lakossa tavallisen maitosuklaan osalta, ei raakasellaisen. Välttelen parhaani mukaan sokeria. Mulla on kesän tiimoilta jäänyt supervaihe herkutteluun päälle, jonka yritän katkaista vaikeaan tilaan päässeen sokerinarkkiuden johdosta kylmällä katkolla. Jääkylmältä tosiaan tuntuu näin neljän päivän jälkeen. Sokerilakko alkoi maanantaina, tuntuu pahalta vielä näin torstaina. Meinasin olla 30 päivää, en tiedä miksi. Luku vaikutti sopivan suurelta.

Kaipaan suklaata hurjasti, joten tein korviketta eilen itse. Lapsi sylki maistiaisen talouspaperiin ja miehen mielestä  taikomus ” kaipaa lisää sokeria”. No shit Sherlock, tässä sitä itseään ei ole.  Mulle kuitenkin maistui ja koska tämä ei ole niiiiiiin hyvää, kuin vaikka Polly-karkit, en maastoudu sohvalle mässyttämään itseäni kipeäksi.

Raaka pähkinäkookossuklaa

• yksi ja puoli dl kaakaovoita sulatettuna
• kolme rkl raakakaakaojauhetta (tai ihan tavan, ei kait sillä nyt niin väliä ole)
• puolikas tl vaniljaa (sitä ruskeaa luomujuttua, ei mitään sokerihommmia luonnollisesti, koska sokerilakko)
• yksi dl cashewpähkinöitä
• puolikas dl parapähkinöitä
• puolikas dl saksanpähkinöitä*
• viisi kuivattua aprikoosia pilkottuna
• yksi dl kookoslastuja
• yksi rkl agavesiirappia
• sormisuolaa

Leikkaa pähkinät veitsellä pieniksi. Lisää pähkinöiden sekaan pilkotut aprikoosit, kookoshiutaleet ja vanilja. Sulata kaakaovoi ja sekoita sen joukkoon kaakaojauhe. Sekoita pähkinäseos yhteen kaakaovoin kanssa ja levitä astiaan haluamallesi paksuudelle. Lisää päälle sormisuolaa. Laita ”herkku” jääkaappiin jähmettymään. Valmiina paloitteluun tämä illan ilo on noin parin tunnin jääkaapituksen päästä.

Salaisuuden siihen, miten selvitä illat ilman sokeria kerron sitten, kun tämä 30 päivää on ohitse. If I make it.

*pähkinät voi toki olla ihan mitä vaan mieli halajaa tai kaapista löytyy.

3=74

Viikonloppu meni humussa nelivuotiastamme juhlien. Ensin lauantaina pailattiin yhdeksän minimiehen ja naisen voimin taloyhtiön kerhotilassa (en pysty käsittelemään tällaista määrää energiaa himassa) ja sunnuntaina syötiin suklaakakkua sukulaisten kanssa. Nyt on mutanttimönjää vaikka muille jakaa, kummisetä toi kaivatun valomiekan ja päiväkotiin uudeksi unileluksi lähti aamulla pehmoturtles.

Etukäteen eniten jännitti lastensynttäriosuus. Toivottavasti kukaan ei ala oksentamaan, toivottavasti kukaan ei pissaa housuun, toivottavasti kukaan ei ala itkemään hysteerisesti. Pelko oli turhaa, kaikki meni hyvin. Ruokailuvaihe toteutettiin jopa hämmästyttävässä hiljaisuudessa. Tähän erikoisuuteen osuutensa antoi leijonaksi pukeutunut ystäväni, joka kirvoitti juhlakansassa epäuskoista kikatusta. Juhlat huipentuivat tiikerin ja ketun suorittamaan ongintaan, jonka jälkeen riehuttiin ilmapallosotaa vielä sokerihumalan saattelemana. 

Ensimmäinen summerin ääni oli taivaallinen, hikiset ilmapallotaistelijat hissiin ja jalat kohti kattoa!

Lapseni kiitti eilen illalla molemmista synttäreistä painamalla pienet tassunsa poskiani vasten, ”oli tosi kivaa”.

Ollaan nyt yhteensä 74 vuotta viisaita. 

Kaksvärismoothie

Halajan kaikkea jääkylmää tällä kreisihelteellä, vaikka ymmärtääkseni pitäisi juoda kuumaa. Aamut olen koko kesän ajan käynnistänyt smoothiella. Mikään kiinteä ei mene heti herättyä alas, ajatuskin puurosta saa voimaan pahoin. Ja en ole todellakaan raskaana, ainoastaan tänään vaa’an mukaan viisi kiloa kauniimpi kuin ennen heinäkuun alkua. Oli pakko punnita itseni mielenkiinnosta, koska hameen resori kirraa.

Lähdin kohti perjantaita ja tulevaa Flow-viikonloppua seuraavalla herättäjällä, banaani-nektariini-appelsiini-mustikka-piparminttusmoothiella. Ei kai tällaiseen kukaan ohjetta  edes tarvitse, paitsi joku uusavuton, mutta tässä se nyt kuitenkin on.

Kaksvärismoothie

• pakastettu banaani
• yhden appelsiinin mehu
• kaksi nektariinia
• luomu vaniljajauhetta (ilman sokruja)
• kolme dl mustikkaa
• puoli kourallista tuoretta piparminttua
• kylmää vettä

Purista appelsiinista mehut ja laita tehosekoittimeen pakastetun banskun, nektariinien kanssa ja vaniljajauheen kanssa. Surraile tasaiseksi ja lisää vettä, jotta ei jää lusikoitavaksi materiaaliksi. Kaada osa yksi lasiin. Laita mustikat ja piparminttu nyt puolestaan sekoittimeen kylmän veden kera ja surruta sileäksi. Kaada keltaisen osan päälle. Juo ja lähde töihin ilman läppäriä (ja palaa takaisin hakemaan se töihin päästyäsi) ja luule että on torstai.

En kirjoita aiheesta, tai mieti kenenkään päivän asuja ja tukkalaitteita, mutta kaksväriratkaisu sopii kyllä ihan oikeasti vain smoothieen, ei hiuksiin.

Kylmää keittoa

Ulkona on sata astetta lämmintä, elämme aikaa uunissa. Muutama viikko sitten, kun sisälämpötila oli lähemmäs 30, mies paistoi jotain friikin nyhtöpossusysteemiä kolme tuntia. En kiitellyt, jos näin vois sanoa.

Saatiin kuuman padan sijaan päivälliseksi kylmää keittoa. -- Jokaisesta isosta  syödystä lusikallisesta saat yhden suolatikun, kuului lapsen lahjonta. Hänelle kylmä uutuus oli vähintäänkin epämiellyttävä kokemus. Hän ansaitsi neljä tikkua, itse olisin saanut koko paketin ilman lahjontaa.

Kylmä keitto

• puolikas kurkku
• puolikas  kesäkurpitsa
• yksi paprika
• kourallinen pieniä tomaatteja
• yksi persikka
• kaksi valkosipulinkynttä
• sormenpään kokoinen pala inkivääriä
• sopiva kasa korianteria, basilikaa ja ruohosipulia
• suolaa ja mustapippuria
• kasvisfondi
• kiehautettua vettä ja jääpaloja

Laita kaikki käteenjäävät ainekset (mikä upea termi, jonka juuri keksin) tehosekoittimeen. Lisää kiehautettua vettä (kuumaa vettä siksi, että fondi sulaa joukkoon) ja surruta menemään. Tarkasta koostumus ja lisää vettä, mikäli keitto jää liian paksuksi. Lisää lopuksi jääpaloja tehdäksesi keitosta haalean sijaan ihanan kylmää. Lorauta kaunistukseksi ja mauksi oliiviöljyä ja chilikastiketta (meillä oli chili-inkivääriä).

Perustan ehkä seuraavaksi lastenkasvatusblogin.  Tässä ilmainen vinkki numero yksi jo näin etukäteen: jos lapsi ei maista salaatinlehteä, sano että salaattimies tulee ja syö sen. Toimii ainakin ekat viisi kertaa.

Pestonakit eli tofua pestossa nuudelien kanssa

Olen joskus lanseerannut tämän naapureilta pöllityn reseptin lapselle pestonakkeina, ja siksi tätä kutsutaan edelleen. Kyseessä on siis rapeaksi paistettua tofua ja pestoa nuudeleitten kera. Valmistusaika on maltillinen 20 minuuttia ja annos syödään kokonaan lautaselta, joka on omissa kirjoissani menestys.

Pestonakit

Pesto

• ruukullinen basilikaa
• valkosipulinkynsi (tai kaksi, jos maistuu)
• desin verran parmesania
• desin verran pinjansiemeniä (käytin auringonkukan siemeniä tällä kertaa, kun muuta ei ollut, mutta pinjat parempi)
• sormisuolaa, mustapippuria
• Oliiviöljyä noin pari desilitraa

Laita kaikki muut paitsi öljy tehosekoittimeen ja surauta rakeaksi. Lisää öljy nauhana, ja surauta vielä muutaman kerran.

Tofu

Paista savustetun makuinen tofu pannulla rapeaksi kaikilta puolin.

Lisäksi keitä täysjyvänuudeleita ohjeen mukaan. Meille kolmelle riittää hyvin kahden sellaisen pyörylän verran nauhaa. Yhdistä kaikki ainekset ja nauti haarukoiden kilahtelusta.

Mulla on sormenpäät liimassa 4-vee synttäreiden kutsukorttien teosta. Mies esitti toiveen, etten stressaisi kyseisistä juhlista, kun googlasin ninjamutantin näköistä pinjataa. Pahoittelen, mutta en tarvitse mindfullnesia, vaikka tarjolla ei tällä aikataululla ole karkkia täynnä olevaa kilpikonnaa. Teen sen sitten itse, eli no problemos.

Parasta Tallinnassa

En halua syödä juuri nyt yhtään ravintola-annosta, kiitos viimeisen lomaviikon.  Kamalaa draamaa tämä elämä taas, täynnä tällaisia kovan luokan ongelmia. Poor me.

Tarjotaan hyvää ruokaa ja viihtyisä ilmapiiri pienille ja isoille. Sitä on ravintolaruokailu Tallinnassa. Tuo yhdistelmä on jotain, mistä emme saa mielestäni täällä tarpeeksi nauttia. Perheravintoloiksi profiloituneissa paikoissa saa usein ruokaa, josta ei kiinnosta maksaa. Ja jos ruoka on hyvää, lapsi joko katsoo piirrettyjä puhelimesta, tai kiukuttelee tylsyyttään ansaiten koko seurueelle murhaavia katseita.  Tallinnan ravintoloihin ovat lapset tervetulleita kiukuttelemaankin, mutta yleensä ei tarvitse mörököllitellä. Pienet asiakkaat on huomioitu viihtyisillä pesillä, joissa aika kuluu ruokaa odotellessa ja sen jälkeen ilman kireetä mutsia ja kireetä lasta.

Parhaat kokemukset tällä kertaa tulivat Rataskaevu 16:sta ja kaikkien muidenkin hehkuttamasta F-hoonesta.  Käytiin myös lounaalla blogimaailman suokkikahvilassa Nopissa matkalla Kardiorgin leikkipuistoon, mutta se oli kyllä näin yhdellä kertaa pettymys. Interiööri oli kaunis, mutta salaattini oli yhtä ankea, kuin meitä palvellut henkilökuntakin. Mukava lasten leikkipaikka löytyi Nopistakin sisältä ja ulkoa, siitä pisteet. Huippupistelistalle pääsee myös kaverin suosittelema Kompressor, jossa ei ollut leikkipaikkaa, mutta niin isot letut, että jäi osin syömättä. Joku voisi ystävällisesti perustaa vastaavan lättytaivaan myös stadiin kiitos.

F-hoone

Nop

Rataskaevu 16

Ilmapiiriä luo myös tyytyväisten minimiesten lisäksi äänimaisema. Rataskaevu 16:ssa soi Bon Iver, Nopissa Dire Straits (joka vähän lohdutti muutoin ankeaa kokemusta), F-hoonessa love will tear us apart jonain bossa nova-versiona ja Kompressorissa soi Wilco, Manicsit, Suede ja Ash nyt ainakin. Ei hikistä hissimusiikkia, vaan pelkästään omaa korvaa hellivää ja kotoisen olon tekevää materiaalia. 

Kompressor

Joudun kyllä varmaan viettämään edessä olevat synttärit Tallinnassa. Oikeastaan onkin jo vähän nälkä ja F-Hoonen pelmenit kiinnostaa.

Etelä ja happy baby

Olen vihdoin kotona helteisessä Helsingissä,  aika kuvankauniissa Haapsalussa on takana. Matkasin ystäväni kanssa vajaan parin tunnin bussimatkan päähän joogailemaan lämpimään ja sitä saatiin, mitä tilattiin. Hikisten olojen lisäksi myös vähän kikateltiin, asuttiin hauskasti nimetyssä Guesthouse Kassimajassa (kissatalo) ja ihailtiin kilpaa puutalojen pitsiverhoikkunoita.

Itse joogafestarit opettivat, etten enää osallistu kundaliinijoogatunnille. Myös seksuaalisen energian herättelyt valkoisiin pukeutuneen, selkeästi itseäni seuraavalla tasolla henkisesti olevan jengin kanssa jätän jatkossa väliin. Parasta antia joogan puolesta oli astanga. Itse Haapsalussa ihaninta oli lyhyet välimatkat ja hiljaisuus, vaikka kylä toimitti samaan aikaan joogahippien kanssa kotia jollekin teknotapahtumalle. Illalla nukahdettiin heinäsirkkojen ääneen.

Haapsaluun haluan ehdottomasti matkata uudestaan. Ensi kesänä haaremihousujengin kanssa tekemään aurinkotervehdyksiä ja/tai minimieheni kanssa ratsaamaan uimarannat ja kakkukahvilat.

Ja mikä happy baby? Suosikki asanani.

Haapsalussa

Olen ollut viikonlopun Haapsalussa joogafestivaalilla toteamassa, että minulta uupuu lihakset vatsasta ja käsistä. Nämä ovat syksyn to do-listalla mutta ilman otsakurttuja. Haapsalun mahdollisia ruokapaikkoja en juurikaan ehtinyt alaspäin katsovalta koiralta tsekkaamaan ulos. Söin vain yhden elämäni ankeimmista salaateista eräässä turreravintolassa ja kasvisrisottoa festareilla. Pidempää tarinaa Haapsalun postikorttimaisemasta jahka kotiudun. Namaste!

Kukkakaalia, artisokkatahnaa ja kaikkea sisältävä salaatti

Ainahan täällä syödään hyvin, mutta nyt kun meille on annettu yhteistä aikaa runsain mitoin, syödään vielä paremmin. Minä onnistuin-aterian ohjeet alla, tehkää perässä, jos osaatte! Lesoilen ja syystä, sillä kun onnistuu, täytyy röyhistellä rintaa. Olen sen ansainnut.

Kaiken sisältävä salaatti

• yksi dl cashew-pähkinöitä
• kolme dl maissinjyviä
• kaksi rkl kookosöljyä
• yksi tl kuivattua salviaa
• merisuolaa
• yksi paprika
• kolme dl keitettyä kvinoaa
• yksi dl valkosipulihapankaalia
• puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
• kaksi rkl oliiviöljyö
• kolme rkl kapriksia
• mustapippuria

Tämä ohje on suurpiirteisesti otettu aikaisemminkin esittelemästäni joogaruokaa-kirjasta. Kyseinen opus on täynnä toinen toistaan herkullisempia ohjeita, vaikka ehkä nimi joogaruokaa saattaa jonkun mielestä kuulostaakin epäilyttävältä, jos ei itse ole joogaava hihhuli. No, mä melkein olen, joten mun mielestä kuulostaa vaan hyvältä. Niin ja se teko-ohje: Kuumenna uuni 175 asteeseen. Murskaa pähkinät ja levitä ne yhdessä maissin, kookosöljyn, salvian ja merisuolan kanssa uunipellille. Paahda vartin verran ja anna jäähtyä. Leikkaa paprika pieneksi ja sekoita yhteen kaiken muun kanssa. Mausta merisuolalla ja pippurilla.

Artisokkatahna

• yksi purkki artisokansydämiä suolavedessä
• kaksi valkosipulinkynttä
• loraus oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• puolikas ruukku lehtipersiljaa
• sormisuolaa maun mukaan

Ohje on heinä- tai kesäkuun 2014 Glorian ruoka- ja viinilehdestä. Sopeutin suuren annoksen omaan tarpeeseen ja jätin pois alkuperäisessä ohjeessa olleen sokerin. Valuta artisokat ja kuori valkosipulinkynnet. Laita monitoimikoneeseen ja surruta tahnaksi. 

Kukkakaalia kookosöljyssä

• kukkakaalia
• kookosöljyä
• sormisuolaa

Paista kukkakaalia reilussa määrässä kookosöljyä, kunnes kukinnot pehmenevät ja ottavat ruskeaa pintaa. Mausta sormisuolalla.

Tätä nykyä erittäin ennakkoluuloinen lapsi ei suostunut maistamaan kuin vähän kukkakaalia, josta ei pitänyt, koska pahaa. Milloin nämä tyypit muuttuvat nirsoista jääkaapin tyhjentäjiksi? 

Ekat kantarellit

Tehtiin pyöräretki vanhoilla kotikulmille ja samalla käytiin katsomassa, oliko eräs sienikätkö vielä olemassa. Oli enkä kerro missä, ettei kukaan teistä kolmesta lukijastani käy ensi vuonna vohkimassa meidän sieniä.

Iltapalakantarellit

• kanterelleja
• voita
• ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Kerää, putsaa ja paista pannulla. Rakastu ja toivo uusintaa.

Kuppi&Muffini

Eksyttiin yhtenä päivänä tänne, kun käytiin katsomassa ah-niin-lahjakkaan Marian näyttelyä täällä. Nam mitä lemon lime-kakkua, jättikokoinen latte, räsymatot lattialla, itsetehtyä mansikkahilloa ja mysliä.

Aamujoogaa

Lesoilen muutamalla virkkeellä aamustani. Kello 7:15 Töölönlahden tikku-peppuun-materiaalista tehdyllä amfiteatterilla istuivat risti-istunnassa minä ja kymmeniä muita. Oon sanonut aiemmin ja sanon uudestaan, että tässä kaupungissa on niin hyvä ihmisen elää. Ilmaista joogaa auringossa veden tuoksu nokassa, saa olla kateellinen.

Mulla oli hiki, enkä pystynyt pitämään aurinkolaseja päässä, koska näytän jo nyt siltä että sairastaisin vitiligoa. Se lienee se sairaus, jossa joku kohta on valkoinen. Amfiteatterin alle pyrki vihaisia amppareita, joku sai osumankin. Itse en taipunut suuntaan enkä toiseen, mutta silti, jooga rules ja kesä kans!

Kuva on kaapattu tapahtuman fb-sivulta, ei siis omaa ajastusmateriaalia (joka olisi jo kohtuu pimeetä).

Kardemummainen jääkahvi, koska kesä

Kolme viikkoa kesälomaa takana, tuntuu ikuisuudelta. Vielä melkein kaksi kokonaista viikkoa edessä. Aika tuntuu matelevan ja samaan aikaan kiitävän eteenpäin. Me ei olla tehty mitään korkealentoista, ollaan pyöritty pyörän päällä kantakaupungin sisällä. Helsinki on paras kesäkaupunki maailmassa (tietty), joten miksi mennä muualle? Tosin kohta kyllä olen lähdössä Viroon joogaamaan ja hengaamaan ja safkaamaan ja olemaan.

Lämpötilat on kaakossa, mutta ihme kyllä mua kyseinen asia ole häirinnyt. En tykkää auringosta, sillä a.muutun keitetyksi ravuksi ja b.turpoan ilmapalloksi. Olen toki tälläkin hetkellä hikinen ja punainen boltsi, mutta uskon kasvaneeni aikuiseksi, sillä pystyn ohittamaan asian ja iloitsemaan muusta. Ainakin just tällä hetkellä, kun edessäni on äsken valmistamani Suomen herkullisin kardemummainen jääkahvi. Tämä on niiiiin paljon parempi, kuin tänään kaupungilta ostamani versio.

Kardemummainen jääkahvi

• vahvaa espressoa
• maitoa
• kardemummaa
• vaniljajauhetta 
• tummaa sokeria
• jäitä
• PILLI

Keitä vahvat tsufeet mutteripannulla / pressolla tai millä vaan laitteella tai suodatinjutulla, jolla saat vahvaa kahvia aikaiseksi. Lisää kahvinpurujen sekaan juuri jauhettua kardemummaa, jos haluat maustaa jäisen unelmasi kuten minä. Lisää kahviin tumma sokru (ja vaniljajauhe) ja hämmennä, kunnes sokeri on sulanut kahvin joukkoon. Laita valitsemasi lasi puolilleen jäitä, lisää maitoa jäiden rajaan asti. Lisää olennaisin osa eli pilli. Nauti!

Terveisiä lomalta

Olo on  taivaallinen vailla huolia. Oikeesti. Jos osaan edes hippusen pitää tästä fiiliksestä syksyn tullen (joka on mun lempivuodenaika), olen todella kiitollinen.

Näin voi käydä, jos menee riippukeinuun vähän kiukuttelemaan. Kiukku keinuu pois ja tilalle astuu unimies.

Kookoslinssikeittoa

Hei kiva ilma tuolla ulkona tänään! Lämpöasteita on villasukkatarpeen verran ja vettä tulee vaakasuoraan kohti kasvoja. Mua ei tosin haittaa, että edellistä toteamusta ei seuraa valitusvirsi. Kirjaimellisesti raahauduin ennen töitä joogaan, ja se kannatti. Vaikka keho oli alkupuolen tunnista rautakankikankea, on loppupäivä ollut autuutta. Työpäivä meni siivillä ja vaikka edessä on vielä tovi koneen ääressä töitä jatkaen, olen vailla stressiä. Yritän muistaa tämän fiiliksen ensi torstaina ennen torkuttamisoperaation aloittamista. 

Ruoaksi porisi tänään kookoslinssikeitto, jota mulle ensimmäisen kerran tarjosi veikkani hänen luona vieraillessamme. Kelpasi lapselle, kelpasi mulle ja kelpasi veikalle. En mä nyt tiedä, miksi tuota jälkimmäistä ihmettelen, hänhän sen keiton valmisti. Jotenkin se on vaan niin lihaani, etten osaa kuvitella hänen nauttivan linssikeitosta. Pahoittelen ennakkoluuloisuuttani ja veljeni lokerointia. Ohje on alun perin kotoisin hellapoliisilta.

Kookoslinssikeitto

• yksi iso sipuli
• kaksi valkosipulinkynttä
• yksi punainen chilipalko
• loraus oliiviöljyä
• viisi dl vettä
• kaksi dl kookoskermaa
• yksi thaifondi
• yksi ja puoli dl punaisia linssejä
• sitruunan mehu
• 50 g sulatejuustoa
• mustapippuria
• tuoretta korianteria

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kääntele hetki oliiviöljyssä. Lisää kaikki muut ainekset ja annan kiehua vartin verran. Lisää lopuksi silputtu korianteri.

Joogapuuroa

Mulla on lainassa kirja nimeltä Joogaruokaa, joka sisältää ensilukemalta yksi toisensa perään toteuttamista huutavia ohjeita. Ensimmäisenä kattilassa porisi siemeniä ja vaikka mitä tattareita sisältävä joogapuuro. En edes tykkää tattaripuurosta, mutta tätä vähän rakastin. Puuro ei ole mitään kaurapuuroliisteriä vaan kunnon suutuntuman tavaraa. Sekaan tuikataan mansikoita, ihan mitä vaan tuoreita hedelmiä tai marjoja. Päälle vielä mustikkamaustetta, jota tein samaisen kirjan ohjeiden mukaisesti.

Ryyniseos joogapuuroa varten

• kahdeksan dl kokonaista tattaria
• kaksi dl kvinoaa
• yksi dl pellavansiemeniä
• yksi dl auringonkukansiemeniä
• yksi dl kurpitsansiemeniä

Ainekset yhteen ja sekoita, purkita.

Joogapuuro kahdelle

• yksi dl ryyniseosta yllä olevan mukaisesti
• kaksi rkl kuivattuja hedelmiä esim. aprikoosia
• puolikas teelusikka merisuolaa
• (voita tai kookosöljyä)

Kirjan ohje on neljälle, jonka olen vain reilusti puolittanut omia tarpeitani vastaavaksi.

Laita edellisenä iltana ryyniseos ja kaksi ja puoli desilitraa vettä kattilaan, kiehauta. Kaada vesi pois, lisää kaksi desilitraa vettä, anna seistä aamuun. Lisää aamulla ryyniseokseen vettä yksi desilitra, suola ja kuivatut hedelmät. Keittele kasaan viisi-kymmenen minuuttia riippuen haluamasi puuron jämäkkyydestä. Lisää voita tai kookosöljyä (unohdin itse tämän, mutta oli hyvää ilmankin), tuorelisukkeet ja mausteet.

Päiväkotitankkaukseen tämä ei aamusta kelvannut. Kiitos, mutta ei kiitos uusia asioita suuhun heti herättyä. Anna vaan jukraa ja jäämansikoita.

Stop hiljaisuudelle, patarumpuja pastakastikkeelle

Äh, en ole päivittänyt aikoihin mitään tänne, sillä olen kirjoittanut toisaalle omaan salaprojektiini. Se on alkanut kuitenkin nyt vähän tuntua tuskaiselta, joten teen katoamistempun sinne ja muutan takaisin tänne. Syykin on hyvä: taioin omasta mielestäni tänään kreisihyvää pastakastiketta vasurilla ihan ykskaksvaan.

Kuva on aika kamala, sillä kamerani on rikki ja pitkä aika on taltioitu vain puhelimen pikseleillä. Pitää käydä kamerakaupassa. En vaan osaa päättää, mikä se tarve oikeastaan on. Pikku pokkari, pikku järkkäri vai tuskin kuitenkaan iso järkkäri.

Paprikapastakastike 

• punainen paprika
• makea suippopaprika
• oliiviöljyä
• puoli tl savupaprikajauhetta
• kaksi tl seesaminsiemeniä
• yksi dl parapähkinöitä vähän rouhittuna
• puolikas dl auringonkukansiemeniä
• yksi kypsä avokado
• puolikas punasipuli
• iso valkosipulinkynsi
• suolaa ja mustapippuria
• tuorepastaa

Kuullota paprikat pannulla oliiviöljyssä ja mausta puolikkaalla teelusikalla savupaprikajauhetta.  Siirrä paprikat odottamaan monitoimikoneeseen. Paahda siemenet ja parapähkinät pannulla, lisää ne paprikoiden joukkoon. Surruttele seokseksi. Soseuta avokado haarukalla ja lisää seokseen. Pilko puolikas punasipuli pieneksi ja lisää se joukkoon. Raasta vielä mukaan yksi valkosipulinkynsi. Sekoita, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Muun ohessa keitä tuorepasta ja lisää kastike päälle.