Viikonloppu meni humussa nelivuotiastamme juhlien. Ensin
lauantaina pailattiin yhdeksän minimiehen ja naisen voimin taloyhtiön
kerhotilassa (en pysty käsittelemään tällaista määrää energiaa himassa) ja
sunnuntaina syötiin suklaakakkua sukulaisten kanssa. Nyt on mutanttimönjää
vaikka muille jakaa, kummisetä toi kaivatun valomiekan ja päiväkotiin uudeksi
unileluksi lähti aamulla pehmoturtles.
Etukäteen eniten jännitti lastensynttäriosuus. Toivottavasti
kukaan ei ala oksentamaan, toivottavasti kukaan ei pissaa housuun,
toivottavasti kukaan ei ala itkemään hysteerisesti. Pelko oli turhaa, kaikki
meni hyvin. Ruokailuvaihe toteutettiin jopa hämmästyttävässä hiljaisuudessa.
Tähän erikoisuuteen osuutensa antoi leijonaksi pukeutunut ystäväni, joka
kirvoitti juhlakansassa epäuskoista kikatusta. Juhlat huipentuivat tiikerin ja
ketun suorittamaan ongintaan, jonka jälkeen riehuttiin ilmapallosotaa vielä
sokerihumalan saattelemana.
Ensimmäinen summerin ääni oli taivaallinen, hikiset
ilmapallotaistelijat hissiin ja jalat kohti kattoa!
Lapseni kiitti eilen illalla molemmista synttäreistä
painamalla pienet tassunsa poskiani vasten, ”oli tosi kivaa”.
Ollaan nyt yhteensä 74 vuotta viisaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti