Aamupäivä Fallkullassa

Eräänä päivänä suuntasimme pyörän nokat kohti Malmilla sijaitsevaa Fallkullan kotieläintilaa. Kaupunkilaislapseni oli eläimistä vilpittömästi ihastuksissaan. Hän kyseli pupuja nähdessään että "mitä nuo ovalat syö" ja mahtavat sarvet omaavasta pukista että "onko toi se joulupukki".

Oma suosikkini tilan nähtävyyksistä oli joulupukin lisäksi sisätiloissa sijaitseva liitutaulu.

Kuvat ovat vähän reppanoita. Kiittelin itseäni siitä, että roudasin mukaan kameran. Muistikortin jätin kuitenkin tällä kertaa kotiin. 

Punaista kastiketta

Alla olevissa kuvissa on esillä punaista kastiketta ilmeisimminkin kahdella eri tapaa. Kastikkeen kanssa oli tarjolla "jotain juomaa".

Ohjetta en saanut ylös, mutta ruoka valmistettiin hartaudella ja erilaisia sekoitusliikkeitä tehden. Syömään voi kutsua vaikka vaarin.

Banaanimustikkajäätelö

Tämän helpommaksi ei "jäätelön" valmistaminen kotioloissa mene. Pakastettuja banaaneja ja jotain marjoja kaveriksi. Monitoimisurruttimeen hetkeksi ja voila, saat kermaista ja ah-niin-terveellistä jäätelöä. Banaanin pakastamisen kikkasin kirpputorilta hankkimastani raakaruokaopuksesta, hyvin sijoitettu 50 senttiä. Seuraavaksi otan työn alle kirjasta Kalifornialaisen limettipiiraan. Kahvitteluvieraat, jotka haluatte tsufeenne kanssa jotain terveellistä ja kokeellista pähkinämössöistä juttua, ilmoittautukaa!

Banaanimustikkajäätelö

• kolme pakastettua banaania ( älä ole kuten minä eli hölmö ja pakasta banaaneita kuorineen päivineen vaan leikkaa banselmit ensin palasiksi ja laita sitten vasta kylmään. Tsiisus olen pönttö.)
• 100 g pakastettuja mustikoita
• hunajaa makeutukseksi.

Laita ainekset monitoimilaitteeseen tai surruta sauvasekoittimella sileäksi. Mausta hunajalla ja tarjoile heti.

Pinkistä rakkaudella asetellusta aluspaperista huolimatta jätski näyttää vähän mustikkaiselta pökäleeltä. Älä anna sen kuitenkaan hämätä, vaan tee tätä alati jätsijätsiä vaativalle jälkeläisellesi ja vanhoihin farkkuihin tahtovalle takapuolellesi. Te molemmat tykkäätte, vakuutan.

Suklaakuppikakkuja suklaan ystävälle

Taas tehtiin kuppikakkuja, tällä kertaa landelle jälkkärituliaisiksi. Kakkosanoppini tykkää suklaasta ja minä voisin vaikka elää sillä. Kello herättämään seitsemältä ja suloisuudet uuniin. Nautittiin äskettäin näitä suklaisia paholaisia lounaan päätteeksi ja totesin heräämisen olleen hyvä teko. Ohje on Hummingbird bakeryn alkuperäisestä reseptistä muokattu herkkupeppuni tarpeisiin ja kaapista löytyneisiin aineksiin sopivaksi.

Suklaakuppikakut

• 100 g vehnäjauhoja
• kaksi ja puoli rkl tummaa kaakaojauhetta
• 140 g ruokosokeria
• yksi ja puoli tl leivinjauhetta
• hyppysellinen suolaa
• 40 g huoneenlämpöistä voita
• 120 ml maitoa
• vaniljaa
• yksi kananmuna
• yksi pätkis pilkottuna
• koristeluun mitä vaan, nämä beibit saivat kruununsa Mariannerakeista ja appelsiinisuklaapaloista.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja voi keskenään. Vatkaa kunnes ainekset ovat sekoittuneet toisiinsa tasaisesti. Yhdistä toisiinsa maito, vanilja ja kananmuna. Lisää tästä ensin puolet jauho-sokru-voiseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää loput ja vatkaa, kunnes seos on sileää.

Lusikoi taikina paperivuoilla vuorattuun muffinssivuokaan. Upota jokaiseen kuppikakkuun yllätykseksi pieni pala pätkistä. Uuni 170 asteelle ja muffinssit valmistuivat meidän uunissamme 15 minuutissa. Tarkkailin tilannetta kuin haukka, sillä en ole edelleenkään sinut uuden uunimme kanssa.

Suklaakuorrute

• 300 g tomusokeria
• 100 g huoneenlämpöistä voita
• 40 g tummaa kaakaojauhetta
• kolme rkl maitoa.

Vatkaa monitoimilaitteella sekaisin tomusokru, voi ja kaakaojauhe. Lisää maito ja vatkaa tehokkaalla nopeudella vähintään viisi minuuttia.

- Äiti, tää on näistä mun suosikki. Tiedoksi että kyseessä oli isoin ja eniten koristekarkkeja omannut yksilö.

Kaupungilla lounaalla

Toisinaan pitäisi vaan kääntyä ympäri, kun tietyt merkit ovat ilmassa. Etiäisinä voisi pitää vaikka sitä, että lämpimänä kesäpäivänä lapsi ei suostu lähtemään ulos ilman sormikkaita. Tyylikysymys, otaksun tai sitten kasvatan tulevaa ammattiautoilijaa.

Pysähdyttiin lounaalle Nuevossa. Lapsi kieltäytyi edes maistamasta kurpitsakeittoaan, tietenkin. Itse söin filotaikinaan käärityt parsani hyvällä ruokahalulla. Herra sormikas keskittyi kiukutteluun ja valumaan pois penkiltään. Tilanne saatiin haltuun katsomalla Kaapoa puhelimesta.

Tähtihetki koettiin, kun lapsi ilmoitti hänellä olevan akuutti kakkahätä. Vessassa hän ilokseni toimituksen saatuaan päätökseen huusi että "MULTA TULI PASKAPIERU!". En tiedä, mistä hän on kyseisen fraasin oppinut vai keksikö ihan itse, minulta ei ainakaan. Olin joka tapauksessa hyvin ylpeä ja iloinen, että pystyimme tarjoamaan viereisen kopin asiakkaalle lounaan kylkeen komediahetken.

Kissavahteina

Kaksi päivää kissavahteina veljeni kotimuseossa takana. Luulen, että kissat ovat enemmän kuin iloisia siitä, että päivät ovat tosiaan takanapäin. Lapsen kiinnostus arkajalkoja kohtaan on valtaisaa. Ne kun on niin suloisia. Kissojen ruokkimiseen ei tarvitse kahta kertaa apua kysyä ja nukkumaan mentiin asiallisesti, josko se kissa vaikka tulisi viereen.

Veljen ja veljen avovaimon kotona on aika ihanaa. Tuntuu että jokainen tavara on löytänyt paikkansa hartaan mietinnän jälkeen ja siksi jokaisella asialla on paikkansa. Kotimuseoon ei ole huonekaluja haalittu Ikeasta.

Tehtiin pyöräretki Launeen perhepuistoon. On vuodet vierineet siitä, kun asuin kotikaupungissa, sillä reittivalintani lisäsi varmaan puolet raskailta tuntuviin ylämäkiin. Perille päästyämme oli kuitenkin kivaa. Lapsi ilmoitti että tulee uudestaan sitten enon kanssa. Sopii hyvin.

Kanttarellipyttipannu

Minä onnistuin! Loihdin kanttarellipyttistä perheelleni ja ruoka ei ainoastaan tuoksunut hyvältä vaan maistui myös taivaalliselta. Vaikea se on kai tosin epäonnistua, jos aineksina on kanttarelleja, uusia perunoita ja voita. Alkuperäinen resepti on samasta Apukokin keittokirjasta, josta tein taannoin vohveleita. Ainoastaan isot tassut tosin valmistivat ruoan, pienet olivat sen verta väsyneet pitkästä bussimatkasta ettei niistä ollut avuksi.

Kanttarellipyttipannu

• kilo uusia perunoita
• litra tuoreita kanttarelleja
• kolme varhaissipulia
• yksi dl silputtua persiljaa ja ruohosipulia
• pala voita
• kaksi dl kermaa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• yksi kananmuna per ruokailija

Keitä perunat melkein kypsiksi ja anna niiden jäähtyä. Paloittele perunat.  Paista kanttarelleja kuivalla pannulla, kunnes neste on lähes haihtunut. Siirrä kanttikset toiseen astiaan odottelemaan. Lisää pannulle voi ja kuullota sipulit. Lisää joukkoon perunat ja kanttarellit, paista muutama minuutti. Lisää kerma ja mustapippuri. Paistele lisää, mausta suolalla ja lisää silputut yrtit (säästä vähän annoksen koristeluun, itse unohdin tämän). Nosta pannu levyltä ja laita kansi päälle siksi aikaa, kun paistat kananmunat.  

Ennen loman loppua olisi tarkoitus matkata maalle. Aion niin kerätä kanttarelleja kuin en koskaan ja kuivata ne saunassa. En vielä tiedä miten, mutta opiskellaan ennen saaliin kotiin tuontia.

Grillattuja vaahtokarkkeja

Hyvä hiillos, isoja valkoisia vaahtokarkkeja tikkuihin pujotettuna ja nopeat sormet. Niillä eväillä tulee tahmaista herkkua, joista saa liikaa syötynä kipeän mahan, wuhuu!

Lomailua ja suklaakakkua

Lomalla ei tarvitse matkata jonnekin lentokoneella, jotta loma olisi onnistunut. Riittää että matkustaa lapsen enon luo vanhaan kotikaupunkiin kahville ja yöpyy ystävän pihamökissä. 

Ystävä karppaa, joten hänelle tehtiin tuliaisiksi aamulla ennen lähtöä mutakakku karppisiskojen ohjeella.Pienistä epäilyksistäni huolimatta kakku maistui kakulta tuoreiden mansikoiden kaverina. 

Mutakakku

• 200 g tummaa suklaata (minä käytin 70% suklaata, jossa oli appelsiinia)
• 200g voita
• viisi munaa
• reilu yksi rkl mantelijauhoa. 

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Anna sulan, kuuman voi-suklaaseoksen jäähtyä hiukan, ettei se juoksetu kananmunia lisätessä. Lisää munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten taikinaan. Lisää lopuksi mantelijauho. Uuni 200 asteeseen ja paistoaika on siskojen mukaan noin vartti. Meidän kiertoilmauunissa valmista tuli kahdeksassa minuutissa.

Iltapalaksi rapeita vohveleita

Meillä on ruoka-aikataulu, jonka mukaan me elämme. Lapsi vähintään syö tietyin ajoin, eikä niistä ajoista ilman syytä juuri jousteta. Kello viisi syödään päivällinen, kello 19 on iltapala ja kello 20 on pää tyynyssä. On siis vähän tyhmää luvata, että äiti tekee vohveleita iltapalaksi ja sitten muistaa asia vasta viittä vaille seitsemän.

Tällä ohjeella saatiin vohvelit pöytään 20 yli ja loppuillan aikataulusta ei tarvinnut tinkiä. Ohje on alun perin otettu Apukokin keittokirjasta, jonka mies joskus minulle toi Akateemisen alennusmyynnistä. Siinä on eri työvaiheet erikokoisille tassuille; mikä on aikuisen homma ja mikä lapsen. Meillä innokas minichef vastasi kananmunien vatkaamisesta. Jauhoja lisättäessä tuli stoppi ja vispilä siirtyi äitille. ”En jaksa enempää”. Rutiinien orja oli kohdannut pahimman vastuksensa herra väsymyksen.

Vohvelit 

• kaksi kananmunaa
• kaksi ja puoli dl vichyvettä 
• kaksi dl maitoa 
• 100 g voita 
• kolme ja puoli dl vehnäjauhoja (käytin täysjyvävehnäjauhoja, koska kyse oli meille iltapalasta. Logiikkaani tässä kohden en ymmärrä ihan itsekään.) 
• kaksi tl leivinjauhetta.

Riko kananmunat kulhoon ja vispaa ne rikki. Mittaa sekaan vichy ja maito ja vispaa kaikki sekaisin. Sulata voi. Sekoita toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos muna-maito-vichyihin samalla vispaten. Lisää voisula ja olet valmis paisteluun.

Kuolaluola

Visiitti lasten kuolaluolaan eli tällä kertaa Ruoholahden maan alla sijaitsevaan Snadi Stadiin on takanapäin, onneksi. Paikka on juoksevan lapsen taivas mutta aikuiselle, ainakin meille, jotain vähän muuta. Prinssimme kuitenkin nautti sata prosenttia ainakin pään hikisyysprosenteista päätellen.

Sitä hieman kritisoisin, että miksi paikan päälle tultaessa tulee kulkea sokerihirmujen kanssa eräänlaisen karkin kunniakujan läpi? Mahtavaa jo sisäänpäin tullessa nähdä dramaattisia heittäytymisiä ja huutoa herkkulaarien edessä. Ruoka sinällään oli viime käynnistä parantunut, snadit stadilaiset saavat syödäkseen muutakin kuin hodareita. Itse kuitenkin pakkaisin edelleen kielloista huolimatta eväät, jos kellonaika vaatisi vahvempaa varustusta kuin välipalabanaanin.

Ensi kertaan, dear kuolaluola. Toivottavasti nähdään vasta talven tullen.

Mikä löytö!

Purjehduskengät kokoa adorable. En keksi äkkiä mitään viileempää ja söpömpää. Lönnrotinkadun kierrätyskeskus ei pikästä aikaa pettänyt asiakastaan. Hinta oli kokonaiset kaksi euroa ja 60 senttiä.

 Asiakkaan mielipidettä kysyttiin toki myös. Tykkäätkö? joo.

Kesäkeitto

Mun yksi lempparikeitoista on kesäkeitto. Nyt on otollinen aika tuota herkkua loihtia, kun kaikki on tuoretta ja maukasta. Mulle maistuu, miehelle maistuu ja kumma kyllä, lapsellekin maistuu. Jälkimmäinen auttoi kuorimaan herneitä. Jokaisen herneenpalon kohdalla tosin esitetty kysymys "miten tämä toimii?" alkoi jossain vaiheessa raastamaan. Se toimii samalla tavalla kuin se edellinenkin. Ai miten?

Kesäkeitto

• kaksi kevätsipulia, eikö ne ole kevätsipuleita ne uudet?
• yksi valkosipuli ( tämä kai ei kesäkeittoon kuulu, mutta laitoin kuitenkin)
• kahdeksan pikkuperunaa
• kaksi porkkanaa
• 300 g kukkakaalia
• 250 g herneitä
• seitsemän desilitraa vettä
• suolaa ja suolaa
• kolme maustepippuria
• yksi ja puoli desiä maitoa ja yksi ruokalusikallinen vehnäjauhoja siihen sekoitettuna
• voita omantunnon mukaan

Teen tämän erilailla ja väärinpäin kait, voin vain vakuuttaa että oli joka tapauksessa hyvää. Sipulit ja valkosipuli kattilaan öljyn kanssa, kuullotellaan. Lisätään perunat, porkkanat ja vettä niin että vihannekset peittyvät (maustepippurit ja suolaa mukaan). Keitetään 10 minuuttia. Lisätään kukkakaalit, herneet ja vettä, keitetään lisää. Laitetaan joukkoon vielä ohuena nauhana maito, johon on sekoitettu ennalta vehnäjauhot. Lisäsin lopuksi vielä voita, mun omatunto antoi reilusti myöten.

Olin taannoin ystävän kanssa Kellohallissa lounaalla. Otimme päivän listalta kesäsalaatit, joka yritti lienee olla toisinto kesäkeitosta salaattina. Annoksesta maksoimme yhdeksän euroa 30 senttiä per naama. Lounarilla plus hilut päälle sain eteeni pienen kulhon salaattia, porkkanaa vuoltuna, herneitä, kukkakaalia ja muistaakseni bonuksena vielä kirsikkatomaatteja. Koko luomus oli siinä. Leivän kuorikin oli sinä päivänä niin kovaa, ettei sitä kovin montaa palaa ehjin hampain olisi saanut nälkäänsä jyrsittyä. Edellisen viikon sienicannelonit olivat kuitenkin sen verta menestys suussani, että annan paikalle vielä toisen mahdollisuuden. Päivän salaatille tosin ehkä en.

Out off office?

Silitin trikoisen mekon huolella, jonka jälkeen ripustin sen kaapin oveen roikkumaan ennen päälle laittoa. Että pysyisi siistinä katsos. Lomamoodi antaa vielä selkeästi odottaa itseään. Toivottavasti ei enää kauan.

Vierasvaraksi nektariinikuppikakkuja

Jos vaikka joku pamahtaisi kylään, pitää olla vehnästä valmiina. Jostain syystä en koskaan epäonnistu kuppikakkujen ja muffareitten kanssa, vaan niiden valmistumisen jälkeen voi aina juhlia. Tällä kertaa pailasin Hummingbird Bakeryn ohjeesta mukailtujen versioideni valmistuttua. Kolibrileipomo käytti persikkaa, meillä oli vain nektariineja. Niillä oli valkoista sokrua, meillä oli ruokosokeria. Niiden voissa ei ole suolaa, meidän omassa oli runsaasti. Lista jatkuu vastaavalla tavalla jokaisen ainesosan kohdalla. 

Nektariinikuppikakut

• 120 g vehnäjauhoja
• 140 g ruokosokeria 
• 1 ½ tl leivinjauhetta 
• hyppysellinen suolaa 
• 40 g huoneenlämpöistä voita 
• 120 ml maitoa 
• 1 kananmuna 
• 1 tl vaniljasokeria 
• 3 kypsää nektariinia 

Vatkaa jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja voi keskenään kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet hyvin. Lisää varovasti puolet maidosta ja vatkaa lisää. Yhdistä kananmuna, loppu maito ja vanilja ja sekoita. Lisää seos taikinaan varovasti kunnes ainekset ovat sekoittuneet keskenään. Varo vatkaamasta liikaa. 

Laita paperiset muffinssivuoat sellaiseen silikoniseen tai metalliseen vuokaan. Nämä tuotokset eivät pysy kasassa ilman vastaavaa tukea. Asettele ohuiksi siivuiksi leikatut nektariinit jokaisen vuoan pohjalle, niin että pohja peittyy ja lisää taikina; sen voi laittaa melkein piripintaan. Uuni lämmitetään 170 asteeseen ja vierasvarat valmistuvat noin 15-20 minuutissa.

Kuorrute

Kolibrileipureiden kirjan ohjeiden mukaan kuorrutetta tulee mielestäni aivan liikaa, siispä puolitin sen. Ja koska kemian osaamistasoni on juuri sitä mitä se on, puolitin ainesosat siis ihan kirjaimellisesti. Onnistui silti!

• 125 g tomusokeria 
• 40 g huoneenlämpöistä voita 
• 1 rkl maitoa 
• vaniljaa oman maun mukaisesti 

Vatkaa ensin tomusokeri ja voi yhteen. Lisää sitten yhdistetyt maito ja vanilja. Vatkaa voimakkaasti ainakin viiden minuutin ajan, niin kuorrutteesta tulee ilmavaa. 

Apurini on aina valmis leivontahommiin. Syy tasan tiedetään. 

Kauppareissu

Kysymys: kuinka selvitä piirun alta kolmevuotiaan kanssa kauppareissusta ilman, että menee hermot?

Vastaus: en tiedä.

Arjen pelastaja – Soijabolognese

Tultiin uimasta väsyneen ja kiukkuisen kaverin kanssa. Pötyä piti saada pöytään äkkiä, ennen kuin lapsi nukahtaa käsiin. Kaappi oli tyhjä ja kauppaan ei jaksanut tai edes ehtinyt, kun sylissä kiukkusi tikittävä aikapommi. Soijabolognesen ainekset löytyvät kuitenkin aina kaapista. Me kun ei lapsen kanssa sitä jauhelihaa syödä. Tällä kertaa tein vielä täydellisen määrän, yleensä kun teen ruokaa koko Jukolan väelle. Aikaa meni 25 minuuttia, jonka jälkeen kahden ja puolen mahan kirjaimellisesti kiljuvaa nälkää päästiin taltuttamaan. 

Soijabolognese

• yksi sipuli 
• kaksi valkosipulinkynttä 
• oliiviöljyä 
• yksi dl tummaa soijarouhetta 
• yksi pahvitölkki tomaattimurskaa 
• mustapippuria 
• suolaa 
• savustettua paprikajauhetta 
• tuoretta basilikaa ja korianteria iso kasa silputtuna (nyt on korianteria kaikessa, kun sitä on terassi täynnä)
• täysjyväspagettia kaveriksi 
• päälle ruohosipulia ja lapsi tahtoi myös "etshuppii".

Keitä soijarouhe pussin ohjeen mukaisesti. Siellä aikaa ruskista sipuleita ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisää mukaan keitetyt soijarouheet, tomaattimurska ja mausteet. Keitä kaveriksi täysjyväspagetit ja anna kastikkeen sillä aikaa porista miedolla lämmöllä. Lopuksi lisää vielä yrtit ja anna hautua pari minuuttia ennen tarjoilua.