keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mustikkakookoskeksit

Lapseni on rutiinien rakastaja ja luo niitä tilanteen ollessa sopiva itse, halusin tai en. Jos on kerran saanut päikkäristä tulon jälkeen keksin ja maitoa, niin olisi hyvä tapahtua seuraavanakin päivänä. Olemme keksikierteessä. Minua tämä korpeaa jatkuvan sokrunsyönnin lisäksi myös erittäin itsekkäistä syistä. Yritän mahtua vyötäröltä kiristäviin farkkuihini eli ei herkkuja minulle päivittäisellä annostuksella.

Laitoin hakuun pähkinäkeksit, joka ei tuottanut toivottavaa tulosta. Lisäsin kriteereiksi rakastamani kookoksen ja johan nappasi. Mustikkakookoskeksi ohje löytyi täältä, jonne se oli alun perin löytänyt tiensä täältä. Jälkimmäiseen Kiitos hyvää-blogiin näköjään löysin tieni liian myöhään, sillä se on tullut tiensä päähän. Mikä harmi! Onneksi ohjeet jäävät elämään bittiavaruuteen iäksi. Ainakin sieltä löytyvä vaalea kookoskakku löytänee tiensä kahvipöytääni.



Mustikkakookoskeksit
  • yksi dl manteleita
  • kolme dl kaurahiutaleita
  • kaksi dl kookoslastuja
  • puoli tl suolaa
  • kolme banaania
  • viisi rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • yksi rkl juoksevaa hunajaa
  • puoli tl aitovaniljaa
  • puolitoista dl mustikoita (pakkasesta)



Hienonna mantelit muruksi tehosekoittimessa. Sekoita kaurahiutaleet, kookoslastut ja suola kulhossa. Lisää mantelimuru seoksen joukkoon. Soseuta banaanit haarukalla ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Sulata kookosöljy juoksevaksi vesihauteessa ja lisää seoksen joukkoon. Lisää myös hunaja ja aitovanilja.Lisää viimeisenä jäiset mustikat. Sekoita ne joukkoon muutamalla kauhaisulla, jotta ne eivät värjäisi taikinaa. Tee taikinasta lusikoiden avulla noin 2 ruokalusikan kokoisia palloja leivinpaperin päälle. Litistä niitä hieman, vaikka lusikkaa apuna käyttäen. Ripottele päälle jäisiä mustikoita ja kookoslastuja. Paista uunin keskitasossa 175 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä.



maanantai 28. lokakuuta 2013

Kurpitsakeitto

Lapseni tämänhetkinen suosikkikeitto olkaa hyvät. Mennään pidemmittä puheitta suoraan ohjeeseen. Tämä ihanuus ei tarvitse alkusaattelua.



  • yksi myskikurpitsa
  • yksi bataatti
  • yksi sipuli
  • suolaa
  • pippuria
  • oliiviöljyä
  • voita
  • kasvisliemi
  • kermaa


Jaa myskikurpitsa neljään osaan ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Laita uuniin 30 minuutiksi 190 asteeseen (tämä ohje meidän kiertoilmakaverilla annosteltuna). Paloittele bataatti ja sipuli, lisää suolaa ja laita kattilaan reilu pala voita kaveriksi ja hämmentele hetki. Lisää vettä niin että vihannekset peittyvät ja laita mukaan kasvisliemi. Kun vihannekset ovat kypsiä, lisää mukaan uunin kautta käyneiden myskikurpitsalohkojen liha. Suristele sauvasekoittimella sileäksi ja lisää vielä kermaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.


Tuosta myskikurpitsasta jää semmonen hassu mausteinen tunne kurkkuun. Tai sitten olen vain allerginen ja mun kurkunpää ilmoittelee sulkeutuvansa. Ihan sama kumpi, syön silti ja kaksi lautasellista kiitos.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sunnuntai

Joulupuuroa lokakuussa. Kahvia juuri jauhetuista pavuista. Jaettu Hesari aamupalapöydässä. 



Hyvä sunnuntai.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Punajuurikeitto

Keitot on syksyn juttu ja jos vihannesloodassa on kasa punajuuria, pitää niistä loihtia jotain ruokapöytään. Mies taikoi meille keiton. Lapsi ilmoitti ettei tykkää punajuurista eikä aio keittoon koskea. Koski kuitenkin, sillä lauantai on karkkipäivä ja ruoan jälkeen oli tarjolla hänen aina valitsemansa herkku eli kindermuna. Riskiä jäädä suklaamunatta ei otettu.


  • yksi sipuli
  • kaksi perunaa
  • puoli kiloa punajuuria
  • kasvisfondi
  • suolaa
  • pippuria
  • rosmariinia
  • timjamia
  • hippinen cayennepippuria
  • kaksi pientä omenaa
  • desilitra creme fraichea.


Laita oliiviöljyn kanssa kattilaan kuoritut ja lohkotut sipulit, perunat ja punajuuret. Kuullota vihannekset ja lisää suolaa, pippuria, rosmariinia, timjamia ja hyppysellinen cayennepippuria. Lisää kasvisfondi ja kiehuvaa vettä noin litra, niin että kasvikset peittyvät. Lisää kuoritut ja lohkotut omenat siinä vaiheessa, kun vihannekset ovat lähes kypsiä. Aja sileäksi sauvasekoittimella ja lisää vielä creme fraichea. Tarkista maku ja lisää vielä suolaa tarvittaessa.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Fish&Chips

Meillä on töissä käynnissä 10 viikon plösöskaba. Kuka tiputtaa eniten painoa prosentuaalisesti saa käsiinsä satojen eurojen potin ja helpotusta vyötäröstä kiristävien farkkujen kanssa.  Juoksen, joogaan ja käyn pissalla sata kertaa päivässä, koska juon päivän aikana painonpudottajalle suositellut kolme litraa vettä. Miehen kompromissi mun missiota kohtaan tällä aterialla oli ruisjauhot. – Mä skippasin vehnäjauhot, kun sulla on se läsäproggis. Arvostan, jeesi on korvaamaton.



Sipsulaiset
  • viisi kiinteää perunaa
  • yksi teelusikka soodaa
  • suolaa
  • savustettua paprikajauhoa.

Leikkaa perunat tikuiksi. Keitä kypsäksi vedessä, johon on lisätty yksi teelusikka ruokasoodaa. Kuivaa kypsät tikut ja asettele uunipellille niin, etteivät ole keskenään päällekkäin toisiaan liiskaten. Mausta suolalla ja savustetulla paprikajauholla. Jälkimmäisen lisäämisestä sain ihan esityksen: ” puhalla jauho kämmeneltä ranskiksien päälle, niin leviää tasaisesti”. Tämä selvä. Laita tikut uuniin 200 asteeseen ja anna olla kunnes ovat ihanan kullankellertäviä ja paikoin rapsakan ruskeita.

Fisu
  • 350 g tuoretta turskaa
  • ruisjauhoja
  • vettä
  • rypsiöljyä.

Leikkaa kala paloiksi ja mausta se suolalla ja valkopippurilla. Pyörittele palat ruisjauhoissa. Tee vedestä ja ruisjauhoista taikina ja dippaa fisupalat siinä ennen asettamista kiehuvaan öljyyn, jota on hyvä olla paistokasarin pohjalla parin sentin verran. Paista kalat 160 asteisessa öljyssä noin neljän minuutin ajan nmolemmin puolin.

Fisun ja sipsulaisten kanssa tarjotussa soosissa oli kermaviili, majoneesia, sitruunaa ja hetken ryöpättyä ja sen jälkeen raastettua valkosipulia. Määristä ei niin tietoa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Sunnuntain suklaajuustokakku

Perustimme ystävien kanssa brunssikerhon. Olemme tavanneet sen puitteissa nyt kerran. Tarjolla oli jukurttibaari, croissantteja, kasvispiirakkaa, salaatteja, karjalanpiirakoita (ilman munavoita, josta saatiin aikaan jonkin sortin bolemiikki) ja pannutsufeeta. Itse valmistin suklaisen juustokakun jälkkäriksi.


Suklaajuustokakku

Pohja
  • pötkö dominokeksejä
  • 50 g voita sulatettuna
Täyte
  • neljä liivatelehteä
  • yksi rkl kiehuvaa vettä
  • 200 g (tummaa) suklaata
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • kaksi tl vaniljasokeria
  • kolme dl kuohukermaa
Murskaa Dominokeksit täytteineen hienoksi, sulata voi ja sekoita ne keskenään. Painele seos kakkuvuokaan ja laita jääkaappiin. Laita liivatelehdet paketin ohjeen mukaisesti likoamaan. Sulata suklaa esim. vesihauteessa tai varovasti mikrossa (kuten itse kiireessä tein). Vatkaa kerma, lisää siihen vaniljasokru ja tuorejuusto. Lisää edelliseen nyt jäähtynyt sulatettu suklaa. Liota liivatelehdet ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä ja sekoita muuhun taikinaan. Kaada valmis seos mielellään ennalta voideltuun vuokaan ja laita jääkaappiin hyytymään. Ainiin. Kuten kuvasta näkyy, minähän tosiaan myös koristelin tämän. Sen verran upean näköinen tuotos tuli että en jaa siihen ohjetta. Itse tuote on kyllä suositeltavan hyvää. 

Tämä resepti on koostettu useasta muusta riippuen siitä, mitä aineksia löytyi ilman ohjetta tehdyn kauppareissun jälkeen. Kakkua neuvottiin pitämään kylmässä ainakin 4 h, mielellään yön yli ennen tarjoilua. Omani laitoin jääkaappiin klo 10 ja kakku löysi tiensä lautasille klo 13 ja oli siinä välissä matkustanut myös ratikalla. Hyvin oli hyytynyt ja hyvää.




Brunssin teknisesti nuorin vieras, vielä kuvissa syntymätön on saapunut maailmaan. Pieni tyttö sulostuttaa meitä sitten oman pikkujoogini lisäksi seuraavalla brunssilla.Onnea rakkaat!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Intialaista kaalia ja kikherneitä

Täällä ei ole tapahtunut mitään sitten elokuun. Syy siihen on se, että elävässä elämässä tapahtuu niin paljon. On palattu lomilta töihin, on aloitettu päiväkoti uudessa tarhassa ja juhlittu lapsen kolmea vuotta ystävien ja sukulaisten kera.  Ruokaa on myös tehty ja oltu niin nälkäisiä, että se on syöty jos nyt ei suoraan kattilasta niin ainakin ilman räpsyjä lautasilta. Lapsi on alkanut ottaa omaa rooliaan pöydän kattajana ja valkosipulin kuorijana.

Ystävä oli linkannut tämän ohjeen FB-sivulleen taannoin. Innostuin helpoista aineksista ja paukkuvista sinapinsiemenistä.  Ruoka onnistui pikkuisen liikaa lorahtaneesta kurkumasta huolimatta.  Jos tätä vahinkoa ei olisi tapahtunut, olisi ollut ihanaa ja suunmakuista.

Ohje on kopioitu suoraan lähteestä eli Hesarin Kiusauksessa blogista, vaikka muutoksia tehtiin. Uskon että toimii kuitenkin paremmin alla olevan ohjeen mukaisesti, kuin omien säätöjeni kanssa.



Intialaista kaalia ja kikherneitä
  • 600 g kaalia
  • 4–5 valkosipulinkynttä
  • ¾ dl rypsiöljyä
  • 1 rkl sinapinsiemeniä
  • 1 tl kurkumaa
  • ½ tl cayennenpippuria
  • ripaus jauhettua kardemummaa
  • 2 tl suolaa
  • 170 g säilöttyjä (luomu) kikherneitä
  • tuoretta hienonnettua korianteria
Hienonna tai raasta kaali ohuiksi suikaleiksi (tässä monitoimikone on mainio apuväline). Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet .Kuumenna öljy kattilassa tai kannellisessa paistokasarissa. Lisää sinapinsiemenet ja laita heti kansi päälle, koska siemenet poksahtelevat. Kun poksahtelu vaimenee, ota kattila levyltä ja alenna lämpöä. Siirrä kattila takaisin levylle ja lisää kaali, hienonnettu valkosipuli, kurkuma, cayennenpippuri, kardemumma ja suola. Kääntele hetki. Jätä hautumaan kannen alle miedolle lämmölle, kunnes kaali on kypsää, mutta vielä pureskeltavan napakkaa. Tuore kesäkaali ohuina suikaleina kypsyy sopivaksi noin 10 minuutissa. Lisää loppuvaiheessa joukkoon valutetut kikherneet. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.Tarjoile sellaisenaan tai leivän tai keitetyn jasmiiniriisin kanssa. Viimeistele tuoreella korianterilla.

Lihaton lokakuu on täällä. Toivottavasti moni innostuu ja kokeilee, tai ainakin vähentää lihan syöntiään. 

Vähän niin kuin tipaton. Lihaton.