Jätskiä iltapalaksi, oikeestiko?

Meillä on koko viikko syöty banaanijäätelöä iltapalaksi eri variaatioin. Lapsi ei voi oikein uskoa hyvää onneaan. Hän oli isille sanonut päiväkodista tullessaan että ”enhän mä voi koko ajan jätskiä syödä, mutta vielä tänään illalla kuitenkin”. Siirrytään takaisin puurovoikkarimeininkiin heti kun asiakkaani sitä pyytää. Siihen asti nautin lusikan ahkerasta kilkatuksesta.

Banaanisuklaakookosjätski (kahdelle)

• neljä pakastettua banaania
• pieni kahvikupillinen jäisiä mansikoita
• pieni kahvikupillinen cashew-pähkinöitä
• viisi ruokalusikallista kookoskermaa
• kaksi kukkurallista ruokalusikallista raakakaakaojauhetta
• 
  

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surruta sileäksi. Nauti heti, sillä banaanijätski sulaa nopeasti. Meillä oli vielä mansikkakastiketta päällä, jota oli todella haastavaa tehdä. Jäisiä mansikoita ja vettä tehosekoittimen kautta kulhoon.

Muotikääryleitä eli riisirullia

Kaikki muutkin tekee, niin minäkin tein, jo toista kertaa. Vihanneksia, mantelipähkinäjuttua ja yrttejä riisipaperissa eli korianteria kondomikääryleessä, kuten kommentoin toisaalla. Musta nämä maistuvat hyvälle, ja suolaisen soijainkiväärikastikkeen kanssa suorastaan taivaallisen hyvälle.

Riisirullia

• riisilevyjä
• manteleita
• cashew-pähkinöitä
• kookosöljyä
• ituja
• salaattia
• porkkanaa
• kurkkua
• avocadoa
• tuoretta minttua ja korianteria

Kastike

• soijaa
• oliiviöljyä
• valkosipulia
• inkivääriä

Sekoita mantelit ja cashew-pähkinät kookosöljyssä ja laita paahtumaan uuniin 150 asteeseen, kunnes saavat ruskean värin. Jauha uunista tulleina rakeaksi jauheeksi tehosekoittimella. Esivalmistele haluamasi vihannekset ja yrtit valmiiksi. Käytä riisipaperit  veden kautta ohjeen mukaisesti ja täytä lionneet (nyt limaisen tuntuiset ja läpikuultavat) levyt täytteillä. Rullaa kasaan.

Valmista kastike sekoittamalla keskenään soija ja oliiviöljy, itse laitoin noin desin molempia. Lisää joukkoon makusi mukaisesti raastettua valkosipulia ja inkivääriä.

En tullut muuten kipeäksi. Luotto inkivääriin vahvistuu.

Flunssakausi ehkä avattu

Raastettua inkivääriä, sitruunaa ja appelsiiniteetä mukillinen, villasukat ja HBO Nordic. Siinä sunnuntai-illan seksikkäät suunnitelmat. Kuumetta ei vielä ole, mutta tunnen kuinka se miettii kyläilyä. Polvikin vihoittelee edelleen. Tunnen itseni raihnaiseksi rääpäleeksi.

Päikkäri-ikäisen lapsen äitinä syön d-vitamiinia kaksin käsin. Joko siksi tai muutoin teräksisen immuniteettini vuoksi en yleensä jokaiseen flunssa-aaltoon kaadu. Saa nähdä miten nyt käy. Pitäkee peukkuja.

Luodinkestävää tsufeeta

Okei oli pakko kerta muutkin. Veljeni vakuutti mut Bulletproof-kahvin upeudesta, joten oli pakko ostaa MCT-öljyä hintaan 17 euroa, luomupapukahvia minipussi hintaan 10 euroa ja suolatonta luomuvoita mulla jo olikin. Edullinen kupillinen siis kyseessä, mutta eihän näitä lukeman mukaan juoda kuin yksi päivässä, se aamun ensimmäinen. ”Laihduttajatkin suosii”. No mä en laihduta, vaikka mun polvi vihoitteleekin siihen malliin, että olen tällä hetkellä Voltaren RETARD-kuurilla. Retard-kuuri nauratti ja myös se, että jos mun polvi on loukkaantunut muutamasta kesäkilosta. Kokoa 40 oleva kynähame tuntuu naftilta, mutta ei kiinnosta (sokerilakko EI johdu tästä faktasta). Toivon, että tämä taikakahvi korjaa senkin.

Ohje: kuppi luomukahvia tuorepavuista jauhettuna, valitsemasi määrä sitä aivoöljyä ja luomuvoita. Surruta tehosekoittimella tai vastaavalla herkuksi.

Takapakkia tuli heti kärkeen valmistushetkellä. Keitin kahvit, lisäsin öljyt ja voit ja laitoin tehosekoittimeen. ”Joku” ei ollut laittanut laitteen tiivistettä oikein paikoilleen, joten osa nektariinista levisi pohjan kautta puutasolle. Miten ihana startti aamulle! En kuitenkaan luovuttanut, vaan sain reilun puolikkaan kupillisen pelastettua kuppiin. Olihan se kahvi tosiaan elämys: kahvia kermalla, jossa ei ole kermaa.

Tekstasin veljelleni että kahvi juotu, hyvää oli, nyt odottelen nerouden iskemistä. Sain vastauksen ” joo, sitä saat sitten odottaakin”. 

Kuinka selvitä illat ilman sokeria?

Olen tällä hetkellä karkki-, leivos- ja suklaalakossa.  Jälkimmäisestä mainittakoon että siis lakossa tavallisen maitosuklaan osalta, ei raakasellaisen. Välttelen parhaani mukaan sokeria. Mulla on kesän tiimoilta jäänyt supervaihe herkutteluun päälle, jonka yritän katkaista vaikeaan tilaan päässeen sokerinarkkiuden johdosta kylmällä katkolla. Jääkylmältä tosiaan tuntuu näin neljän päivän jälkeen. Sokerilakko alkoi maanantaina, tuntuu pahalta vielä näin torstaina. Meinasin olla 30 päivää, en tiedä miksi. Luku vaikutti sopivan suurelta.

Kaipaan suklaata hurjasti, joten tein korviketta eilen itse. Lapsi sylki maistiaisen talouspaperiin ja miehen mielestä  taikomus ” kaipaa lisää sokeria”. No shit Sherlock, tässä sitä itseään ei ole.  Mulle kuitenkin maistui ja koska tämä ei ole niiiiiiin hyvää, kuin vaikka Polly-karkit, en maastoudu sohvalle mässyttämään itseäni kipeäksi.

Raaka pähkinäkookossuklaa

• yksi ja puoli dl kaakaovoita sulatettuna
• kolme rkl raakakaakaojauhetta (tai ihan tavan, ei kait sillä nyt niin väliä ole)
• puolikas tl vaniljaa (sitä ruskeaa luomujuttua, ei mitään sokerihommmia luonnollisesti, koska sokerilakko)
• yksi dl cashewpähkinöitä
• puolikas dl parapähkinöitä
• puolikas dl saksanpähkinöitä*
• viisi kuivattua aprikoosia pilkottuna
• yksi dl kookoslastuja
• yksi rkl agavesiirappia
• sormisuolaa

Leikkaa pähkinät veitsellä pieniksi. Lisää pähkinöiden sekaan pilkotut aprikoosit, kookoshiutaleet ja vanilja. Sulata kaakaovoi ja sekoita sen joukkoon kaakaojauhe. Sekoita pähkinäseos yhteen kaakaovoin kanssa ja levitä astiaan haluamallesi paksuudelle. Lisää päälle sormisuolaa. Laita ”herkku” jääkaappiin jähmettymään. Valmiina paloitteluun tämä illan ilo on noin parin tunnin jääkaapituksen päästä.

Salaisuuden siihen, miten selvitä illat ilman sokeria kerron sitten, kun tämä 30 päivää on ohitse. If I make it.

*pähkinät voi toki olla ihan mitä vaan mieli halajaa tai kaapista löytyy.

3=74

Viikonloppu meni humussa nelivuotiastamme juhlien. Ensin lauantaina pailattiin yhdeksän minimiehen ja naisen voimin taloyhtiön kerhotilassa (en pysty käsittelemään tällaista määrää energiaa himassa) ja sunnuntaina syötiin suklaakakkua sukulaisten kanssa. Nyt on mutanttimönjää vaikka muille jakaa, kummisetä toi kaivatun valomiekan ja päiväkotiin uudeksi unileluksi lähti aamulla pehmoturtles.

Etukäteen eniten jännitti lastensynttäriosuus. Toivottavasti kukaan ei ala oksentamaan, toivottavasti kukaan ei pissaa housuun, toivottavasti kukaan ei ala itkemään hysteerisesti. Pelko oli turhaa, kaikki meni hyvin. Ruokailuvaihe toteutettiin jopa hämmästyttävässä hiljaisuudessa. Tähän erikoisuuteen osuutensa antoi leijonaksi pukeutunut ystäväni, joka kirvoitti juhlakansassa epäuskoista kikatusta. Juhlat huipentuivat tiikerin ja ketun suorittamaan ongintaan, jonka jälkeen riehuttiin ilmapallosotaa vielä sokerihumalan saattelemana. 

Ensimmäinen summerin ääni oli taivaallinen, hikiset ilmapallotaistelijat hissiin ja jalat kohti kattoa!

Lapseni kiitti eilen illalla molemmista synttäreistä painamalla pienet tassunsa poskiani vasten, ”oli tosi kivaa”.

Ollaan nyt yhteensä 74 vuotta viisaita. 

Kaksvärismoothie

Halajan kaikkea jääkylmää tällä kreisihelteellä, vaikka ymmärtääkseni pitäisi juoda kuumaa. Aamut olen koko kesän ajan käynnistänyt smoothiella. Mikään kiinteä ei mene heti herättyä alas, ajatuskin puurosta saa voimaan pahoin. Ja en ole todellakaan raskaana, ainoastaan tänään vaa’an mukaan viisi kiloa kauniimpi kuin ennen heinäkuun alkua. Oli pakko punnita itseni mielenkiinnosta, koska hameen resori kirraa.

Lähdin kohti perjantaita ja tulevaa Flow-viikonloppua seuraavalla herättäjällä, banaani-nektariini-appelsiini-mustikka-piparminttusmoothiella. Ei kai tällaiseen kukaan ohjetta  edes tarvitse, paitsi joku uusavuton, mutta tässä se nyt kuitenkin on.

Kaksvärismoothie

• pakastettu banaani
• yhden appelsiinin mehu
• kaksi nektariinia
• luomu vaniljajauhetta (ilman sokruja)
• kolme dl mustikkaa
• puoli kourallista tuoretta piparminttua
• kylmää vettä

Purista appelsiinista mehut ja laita tehosekoittimeen pakastetun banskun, nektariinien kanssa ja vaniljajauheen kanssa. Surraile tasaiseksi ja lisää vettä, jotta ei jää lusikoitavaksi materiaaliksi. Kaada osa yksi lasiin. Laita mustikat ja piparminttu nyt puolestaan sekoittimeen kylmän veden kera ja surruta sileäksi. Kaada keltaisen osan päälle. Juo ja lähde töihin ilman läppäriä (ja palaa takaisin hakemaan se töihin päästyäsi) ja luule että on torstai.

En kirjoita aiheesta, tai mieti kenenkään päivän asuja ja tukkalaitteita, mutta kaksväriratkaisu sopii kyllä ihan oikeasti vain smoothieen, ei hiuksiin.

Kylmää keittoa

Ulkona on sata astetta lämmintä, elämme aikaa uunissa. Muutama viikko sitten, kun sisälämpötila oli lähemmäs 30, mies paistoi jotain friikin nyhtöpossusysteemiä kolme tuntia. En kiitellyt, jos näin vois sanoa.

Saatiin kuuman padan sijaan päivälliseksi kylmää keittoa. -- Jokaisesta isosta  syödystä lusikallisesta saat yhden suolatikun, kuului lapsen lahjonta. Hänelle kylmä uutuus oli vähintäänkin epämiellyttävä kokemus. Hän ansaitsi neljä tikkua, itse olisin saanut koko paketin ilman lahjontaa.

Kylmä keitto

• puolikas kurkku
• puolikas  kesäkurpitsa
• yksi paprika
• kourallinen pieniä tomaatteja
• yksi persikka
• kaksi valkosipulinkynttä
• sormenpään kokoinen pala inkivääriä
• sopiva kasa korianteria, basilikaa ja ruohosipulia
• suolaa ja mustapippuria
• kasvisfondi
• kiehautettua vettä ja jääpaloja

Laita kaikki käteenjäävät ainekset (mikä upea termi, jonka juuri keksin) tehosekoittimeen. Lisää kiehautettua vettä (kuumaa vettä siksi, että fondi sulaa joukkoon) ja surruta menemään. Tarkasta koostumus ja lisää vettä, mikäli keitto jää liian paksuksi. Lisää lopuksi jääpaloja tehdäksesi keitosta haalean sijaan ihanan kylmää. Lorauta kaunistukseksi ja mauksi oliiviöljyä ja chilikastiketta (meillä oli chili-inkivääriä).

Perustan ehkä seuraavaksi lastenkasvatusblogin.  Tässä ilmainen vinkki numero yksi jo näin etukäteen: jos lapsi ei maista salaatinlehteä, sano että salaattimies tulee ja syö sen. Toimii ainakin ekat viisi kertaa.

Pestonakit eli tofua pestossa nuudelien kanssa

Olen joskus lanseerannut tämän naapureilta pöllityn reseptin lapselle pestonakkeina, ja siksi tätä kutsutaan edelleen. Kyseessä on siis rapeaksi paistettua tofua ja pestoa nuudeleitten kera. Valmistusaika on maltillinen 20 minuuttia ja annos syödään kokonaan lautaselta, joka on omissa kirjoissani menestys.

Pestonakit

Pesto

• ruukullinen basilikaa
• valkosipulinkynsi (tai kaksi, jos maistuu)
• desin verran parmesania
• desin verran pinjansiemeniä (käytin auringonkukan siemeniä tällä kertaa, kun muuta ei ollut, mutta pinjat parempi)
• sormisuolaa, mustapippuria
• Oliiviöljyä noin pari desilitraa

Laita kaikki muut paitsi öljy tehosekoittimeen ja surauta rakeaksi. Lisää öljy nauhana, ja surauta vielä muutaman kerran.

Tofu

Paista savustetun makuinen tofu pannulla rapeaksi kaikilta puolin.

Lisäksi keitä täysjyvänuudeleita ohjeen mukaan. Meille kolmelle riittää hyvin kahden sellaisen pyörylän verran nauhaa. Yhdistä kaikki ainekset ja nauti haarukoiden kilahtelusta.

Mulla on sormenpäät liimassa 4-vee synttäreiden kutsukorttien teosta. Mies esitti toiveen, etten stressaisi kyseisistä juhlista, kun googlasin ninjamutantin näköistä pinjataa. Pahoittelen, mutta en tarvitse mindfullnesia, vaikka tarjolla ei tällä aikataululla ole karkkia täynnä olevaa kilpikonnaa. Teen sen sitten itse, eli no problemos.

Parasta Tallinnassa

En halua syödä juuri nyt yhtään ravintola-annosta, kiitos viimeisen lomaviikon.  Kamalaa draamaa tämä elämä taas, täynnä tällaisia kovan luokan ongelmia. Poor me.

Tarjotaan hyvää ruokaa ja viihtyisä ilmapiiri pienille ja isoille. Sitä on ravintolaruokailu Tallinnassa. Tuo yhdistelmä on jotain, mistä emme saa mielestäni täällä tarpeeksi nauttia. Perheravintoloiksi profiloituneissa paikoissa saa usein ruokaa, josta ei kiinnosta maksaa. Ja jos ruoka on hyvää, lapsi joko katsoo piirrettyjä puhelimesta, tai kiukuttelee tylsyyttään ansaiten koko seurueelle murhaavia katseita.  Tallinnan ravintoloihin ovat lapset tervetulleita kiukuttelemaankin, mutta yleensä ei tarvitse mörököllitellä. Pienet asiakkaat on huomioitu viihtyisillä pesillä, joissa aika kuluu ruokaa odotellessa ja sen jälkeen ilman kireetä mutsia ja kireetä lasta.

Parhaat kokemukset tällä kertaa tulivat Rataskaevu 16:sta ja kaikkien muidenkin hehkuttamasta F-hoonesta.  Käytiin myös lounaalla blogimaailman suokkikahvilassa Nopissa matkalla Kardiorgin leikkipuistoon, mutta se oli kyllä näin yhdellä kertaa pettymys. Interiööri oli kaunis, mutta salaattini oli yhtä ankea, kuin meitä palvellut henkilökuntakin. Mukava lasten leikkipaikka löytyi Nopistakin sisältä ja ulkoa, siitä pisteet. Huippupistelistalle pääsee myös kaverin suosittelema Kompressor, jossa ei ollut leikkipaikkaa, mutta niin isot letut, että jäi osin syömättä. Joku voisi ystävällisesti perustaa vastaavan lättytaivaan myös stadiin kiitos.

F-hoone

Nop

Rataskaevu 16

Ilmapiiriä luo myös tyytyväisten minimiesten lisäksi äänimaisema. Rataskaevu 16:ssa soi Bon Iver, Nopissa Dire Straits (joka vähän lohdutti muutoin ankeaa kokemusta), F-hoonessa love will tear us apart jonain bossa nova-versiona ja Kompressorissa soi Wilco, Manicsit, Suede ja Ash nyt ainakin. Ei hikistä hissimusiikkia, vaan pelkästään omaa korvaa hellivää ja kotoisen olon tekevää materiaalia. 

Kompressor

Joudun kyllä varmaan viettämään edessä olevat synttärit Tallinnassa. Oikeastaan onkin jo vähän nälkä ja F-Hoonen pelmenit kiinnostaa.