Kirjoitetaanko makaroni yhdellä vai kahdella o:lla?

Kirjoitan makaronin nyt yhdellä o:lla läpi koko tekstin, en jaksa googlata.

Yleisin puhelinsoiton aihe meillä on "tarviiko käydä kaupassa?". Yleensä tarvitsee, vaikka todellisuudessa ei. Kuukausittaista ruokaan menevää rahamäärää voisi varmasti suunnittelulla leikata isostikin. Ei vaan jakseta ja ehditä tehdä kauppalistoja, vaikka ilman listaa kauppaan meno on hyvin pitkälti virhe. Lasku 50 euroa, kori täynnä juustoja ja maitokin jäi hyllyyn.

Perjantaina soitin taas tuon puhelun hakieassani lasta sateessa päiväkodista. Puoliso lupasi hoitaa asian, kunhan olisi ensin hakenut joltain tyypiltä jotain levyjä, joten suuntasimme suoraan kotiin. Miehen levyhakureissu olisi kuitenkin mennyt yli ruoka-ajan, joten ratsattuani kaapit päädyin tekemään saman, kuten monta kertaa aiemminkin; makaronilaatikkoa kaapista löytyvistä antimista.

Keitin kahden eri puolillaan olevan makaroni- ja pastapussin ja samalla keitin 3 dl soijarouhetta kasvisliemessä. Soijarouhepussin kyljessä olevassa ohjeessa sanottiin että yksi osa vettä yhteen osaan rouhetta. Ei toimi, ei riitä. Vettä piti olla kolminkertainen määrä, tai sitten mun soijarouheet oli jotain sunnuntaipainosta. Paistoin pannulla sipulia, valkosipulia ja kahden porkkanan raasteen. Lisäsin tuohon sekaan soijarouheen ja paistelin lisää. Maustoin kaikella ja lisäsin voitakin. Lopuksi sekoitin yhteen paistinpannun antimet ja keitetyn makaronin, lisäsin kolme maidon kanssa vatkattua kananmunaa ja juustoraastetta. Päälle laitoin mozzarellaa, jota ahneuksissani piilotin koko laatikon sisällekin.

Apurin istutin television eteen hetkeksi, sillä tarjottu jeesi ja tilanne eivät tällä kertaa kohdanneet optimaalisella tavalla. Kiukun tilanteesta sai kokea Ebbaksi nimetty vauva. Ei ehkä meille vielä (tai ikinä) mitään pikkusisarusta.

Mummo

Kaupasta tuli tuoretta ruisleipää. Leikkasin pienen siivun sivuttain  ja voita päälle. Mummoni leikkasi ruisleivästä palan juuri näin.

Yhteinen vapaapäivä ja lohivuohenjuustopiirakka

Meillä on harvoin yhteistä koko perheen vapaapäivää. Yleensä mies on viikonloput töissä ja me lapsen kanssa saadaan kahdestaan makailla sängyssä pitkään, jos hänellä on siihen haluja.Yleensä ei. Viime sunnuntai oli kuitenkin poikkeus. Pyöräiltiin, käytiin kirpparilla ja heiteltiin kiviä mereen.

Päivälliseksi taiottiin salaatin kera suolaisen piirakka, jota syötiin vielä maanantaina. Oli niin hyvää.

 

 

Sunnuntait yhdessä on parhaimmillaan onnen lähteitä, minkä avulla jaksaa taas eteenpäin kiireisessä arjessa. Tämä sunnuntai oli kyllä täynnä pienemmän miehen kiukuttelua, mutta silläkin höysteellä hyvä. Sunnuntaisin saa syödä aamupalaa pitkään ja kuunnella salaa hyllyyn roudattuja uusia levyjä. Tänä sunnuntaina hyllyssä oli myös uusi levysoitin. Kuulemma vaan kokeilussa ja se ehkä palautetaan. Siinä se on vieläkin.

Ylijäämäpastaa ja pähkinöitä

Pitsasta ylijääneen tomaattikastikkeen kokki käytti seuraavan päivän ruoassa hyväkseen. Kello viisi istuimme ruokapöytään ja saimme lapsen kanssa eteemme tomaattikatkarapupasta-annoksen. Aikuisten annos oli kruunattu rucolalla ja korianterilla. Lapsen muumilautasen päältä löytyi annos pöydän päässä istuvan lempparia eli parmesanjuustoa. Jälkiruoaksi ei pyynnöistä huolimatta tullut kalapuikkoa (oletamme että toiveissa oli kuitenkin jäätelöpuikko) vaan herkkuina myytiin cashew-pähkinöitä rusinoiden kera. Vastaanotto oli nuiva, ei ne mitään kalapuikkoja ole hyvät ihmiset.

Pastana oli Pastafactoryn tuorepastaa, joka keitettiin ja laitettiin valumaan, jona aikana kuumennettiin eiliseltä ylijäänyt tomaattikastike. Kuumaan kastikkeeseen laitettiin sekaan laitettiin puolitoista kourallista katkarapuja, jonka jälkeen kastike oli valmis. Pasta lautaselle, kastike, rucolakorianteriseos ja parmesan päälle, valmis!

Ihana perjantai, ihana pitsa

Perjantai oli ihana, eikä vähiten siksi että pyöräilykausi on nyt korkattu ja päivälliseksi söimme miehen tekemään pitsaa. Kysyin kokilta " olenko koskaan sanonut että olet mun lemppari pitsantekijä?", kuulemma olen. Eilisen jälkeen totean, että syystä ja asian toistaminen on myös paikallaan.

Lapsi oli ilmeisesti syönyt alkuruoaksi käytöstavat. Ruoan aikana iloittiin että " nyt syödään tässä kaikki yhdessä" ja aterian jälkeen sekä isi, että äiti sai vuolaat kiitokset suukkojen kera. Joskus näinkin. Toki on muistettava että jälkiruoaksi oli luvattu jätskipuikko, mikäli ruoka syödään ilman känkkäränkän visiittiä. Lupauksella saattoi olla vaikutusta lopputulokseen.

 

Pitsaa tehtiin kahdella eri täytteellä, kasvis- ja salamiversiona. Pohjaan tuli jauhoja 0,5 kg, kuivahiivaa 2g, suolaa 10g ja reilu 3 dl vettä. Pieni määrä jauhoja yhdistettiin kuivahiivan kanssa, sekaan haaleaa vettä, jonka jälkeen suolat ja loput jauhot ja vedet. Taikinaa tulee vaivata isän kädestä ja nostattaa. Pitsataikina nousi yli tunnin, kun sillä aikaa käytiin etsimässä nojatuolia (löytyi eteiseen penkki). Vähempikin nostatus kuulemma riittää.

Pohjan päällä oli tomaattikastike, joka koostui sipulista, valkosipulista (nämä ekaksi kattilaan), lisättiin purkillinen tomaattomurskaa ja tuoreita yrttejä, kuten basilikaa, oreganoa ja rosmariinia. Rosmariinista kelpasivat vain vauvaoksat. Kastikkeet annettiin kiehua ja lopuksi se surrailtiin sauvasekottimella.

Kasvispitsassa oli täytteenä kesäkurpitsaa, paprikaa, tuoreita herkkusieniä, kapsiksia, kevätsipulia ja buffalomozzarellaa.

Salamipitsassa oli melkein kai samoja juttuja, mutta lisäksi sitä salamia, homejuustoa, ja brie-juustoa. Ja noista kasvispitsan muista täytteistä oli herkkusieniä ja paprikaa, että oikeastaan ei yhtään samat vaan ihan eri täytteet.

Päällä runsaasti rucolaa.

Yksi jäi viimeisenä pöytään. Jäätelöpuikkokaverikaan ei malttanut enää istua seurana, kun jälkiruoka oli tuhottu.