Kaalilaatikko

Kokki paahti perjantaina töistä tullessani uunia viimeistä päivää. Sisällä muhi kaalilaatikko. Kaksi tuntia hohkannut uuni ja kesänihkeys ulkona ei ehkä ole paras yhdistelmä, mutta laatikko oli taivaallista. Mies ei muista ainesten määriä, ainoastaan mitä loodaan on laitettu ja sekin vähän sinnepäin. Yrittäköön toisintoa ken tohtii.

Kaalilooda

• yksi noin kilon kaali
• yksi sipuli
• siirappia
• 2xkasvisfondi
• suolaa
• pippuria
• timjamia
• vettä
• riisiä
• soijarouhetta
• öljyä
• 2 dl creme fraischea

Pidetään kaksi tuntia uunissa 175 asteessa käännellen ja väännellen. Aika ylimalkaista, onnea!

Viikonloppu on ollut menestys. Ollaan oltu lapsen kanssa kaupungilla ihan kahdestaan, Pridea viettämässä Töölönlahdella, Lintsillä, Hietsun kirpparilla ja jonkuntyyppisessä omituisuustilassa käytiin syömässä myös Hard Rock Cafeessa, koska Puttes oli kiinni. Sain ensin hampparin, jossa oli lihaa, mutta joka onnistuneesti tehtiin uusiksi eläinystävällisenä versiona. Olin tyytyväinen ja kiitollinen.

Lapsi leikkii onnellisena frendinsä kanssa terassilla, me juodaan miehen kanssa kahvia. Mun jo kuolemantuomion saanut kiinanruusu on tehnyt kukan. Viisi päivää loman alkuun. Oi elämä!

Hei saisinko jätskii?

tai siis anteeksi, jätsii. Sitä pyydetään aamupalaksi, lounaaksi, jälkiruoaksi ja illallakin kokeillaan, josko onnistuisi jätsiä saada ennen nukkumaanmenoa. Eskimopuikkopaketti ei kauaa pakkasessa tuhise. Ymmärrän kylmän kaipuun näin kesällä (ja onhan se jätsi hyvääkin), joten hankin Arabianrannan ykköskierrätyspalstan kautta jätsimuotit. Mistä kaupasta tällaisia edes löytää enää? On käyty läpi Etolat, Tarjoustalot ja Prismat tuloksena nolla jätsimuottia, pettynyt poika ja äiti. Onneksi kierrätyspalsta pelasti tällä(kin) kertaa. Ensimmäinen satsi on testattu, jätsiasiakkaan mielestä maku on nam.

Mansikkajukrajätski

(määrä riitti kuuden muotin täyttöön)

• 2 kourallista pakastemansikoita
• 1,5 dl paksua turkkilaista jukraa (se vihreä Valion luomu on parasta kaikkeen!)
• pari puristusta sitruunasta
• vaniljasokrua maustamaan
• tuoretta minttua ihan pieneksi silputtuna.

Kaikki ainekset laitettiin monitoimisurruttimeen ja sekoitettiin, kunnes seos on sileää. Lapattiin jätskiaines muotteihin ja muotit pakkaseen. Meillä oli valmista maisteltavaksi seuraavana päivänä, varmaan olisi ollut aiemminkin. Meidän pakastin huutaa overloadia koko ajan, joten sieltä ei tule edes jäähilettä nopealla aikataululla.

Toivoin taannoin, että nuo terassille kukan kaveriksi istuttamani kaupan mintut antaisi satoa. Ilmeisesti pyyntöni on kuultu jossain ja siihen on vastattu. Minttua riittää nyt jätsiin ja ehkä noin sataan mojitoon. Drinkkikouluni voi alkaa.

Juhannus

Juhannus tuli ja meni. Syötiin ja saunottiin. Leikittiin ja keinuttiin.

Kamera jäi kotiin. Toimii se näköjään ihan hyvin puhelinkin.

Täytettyjä pinaattilettuja ja juhannuksen odotusta

Sain eilen pitkästä aikaa ystävän ( yhden ihanan tietyn, ei yleisesti pitkästä aikaa) kyläilylle. Tein täytettyjä pinaattilettuja ja salaattia kaveriksi. Ruoka onnistui yli odotusten, vaikka minä tein sen ihan itse yksin alusta loppuun. Pinaattikin oli tuoretta ja letut paistuivat ensimmäisestä lähtien kuin unelmat. Kuvaa ei ole, koska oli nälkä ja nämä olivat niin hyviä, ettei kiinnostanut alkaa räpsimään. Lettujen ja täytteen kanssa oli vielä tarjolla vihreää salaattia sisältäen salaatin kaverina kirsikkatomaatteja, herneenversoja, ruohosipulia, villirucolaa, paahdettuja auringonkukansiemeniä ja paahdettuja (ja jollain miehen mössöllä maustettuja) hieman tulisia seesaminsiemeniä.

Letut

• 4 dl maitoa
• 1 dl mustikan makuista kivennäisvettä
• 2 kananmunaa
• 2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja
• 70 g tuoretta pinaattia
• 30 g sulatettua voita
• suolaa.

Pinaatti höyrytettiin ja saksittiin silpuksi. Ainekset vatkattiin ja lisättiin pinaattisilppu (viimeisenä voi). Annettiin seistä 30 minuuttia ja sitten paistettiin.

Täyte

• puolikas kurkku raastettuna
• 1 iso valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna
• ruohosipulia
• 4 dl turkkilaista jogurttia
• puolikas paketti fetajuustoa pilkottuna
• loraus sitruunamehua
• mustapippuria.

Kaikki sekoitettiin yhteen, laitettiin jääkaappiin maustumaan lettujen teon ajaksi.

Lapsella alkoi eilen myös pitkä kesäloma. Me isot olemme vielä töissä, joten pienin kaveri otti varaslähdön maalle juhannuksen viettoon aamulla. Hän pakkasi reppuun hinausauton, tikasauton ja paloauton. Mukaan yritettiin tunkea myös ”roksit”, hanskat ja kolme eriparia likaisia sukkia.

Aamulla herättiin aikaisin, sillä innostus maalle lähtöön oli kova. Vaaria ei viimeistä varttia jaksettu enää odottaa sisätiloissa, vaan siirryimme odottamaan ulos, josko tulisi nopeammin. Metrin mittaisen huoli oli liikuttava, ” tuleeko se vaari nyt vai ei” ja päälle äänekkäät huokailut. Ja tietenkin se tuli. ”Nähdään äiti perjantaina!”, hän muisti minua vielä ohjeistaa ja jättää huuli pyöreänä seisomaan jälkeensä. Se tietää viikonpäivät (tai ainakin perjantain)!

Maata näkyvissä, linjat kuriin

Viime viikonlopun vietimme ruotsinlaivalla risteillen Tukholmaan ja takaisin. Lapsi otti meistä ilmat pihalle energiansa kanssa. Pallomeressä olisi voitu olla koko ajan ja miten niin ei olla menossa muumidiskoon? Tukholmassa satoi vettä ja ukosti, minulla oli jalassa flip-flopit ja päällä kukkamekko. Mikä ihana yhdistelmä, kun puhelin kertoo lämpötilan olevan +12 astetta ja kylmää vettä tulee niskaan saavista. Lämmintä vaatetta saatiin lisää kaupasta eikä huvipuistoreissunkaan lyhyeen jäämistä katsottu karsaasti, joten säistä huolimatta päivä oli menestys. Parasta oli ehkä Abba-museon karaoke. 

Kotona odotti päätös. Päätös taas kerran mahtua omiin vaatteisiin niin, että veri kiertäisi koko päivän. Aseeksi on (toki sen pirun liikunnan lisäksi) valittu tällä kertaa ystävän esittelemä minipaastosysteemi. Kyseinen viikko-ohjelma kuulemma pidentää ikää ja parantaa veriarvoja. Kiva juttu, mutta itseäni kiinnostaa lähinnä sujahtaminen ei joustovyötäröllä varustettuihin farkkuihin. Eilinen päivä oli ensimmäinen alle 500 kalorin voimin. Syötiin päivälliseksi sosekeittoa (me kaikki) raejuustolla. Mikäli tämä veriarvojen parantaminen jatkuu kauan, uskon että pojat siirtyvät ruokailemaan keskenään ja minä juon tiistaisin ja torstaisin mehukeittoani terassilla soolona.

Reissulta mies marssi suoraan mustestudioon, sillä hän sai synttärilahjaksi tatuoinnin. Kynäniskalle kynä niskaan. Tämä ei ole aivan oma ideani mutta silti nerokas!

Kalakeittomaanantai

Kokki oli työn touhussa, kun saavuimme lapsen kanssa kotiin. Keittiössä teki tuloaan kalakeitto. Tykkään ja tykkää lyhytkin, jos ei ole mitään mielenkiintoisempaa käynnissä. Ruokailuun keskittymistä vaikeutti ikkunasta näkyvä ystävä, jonka kanssa olisi pitänyt saada leikit alulle välittömästi eikä vasta ruoan jälkeen.

Keitto valmistui ylläolevista aineksista (kuvan on ottanut mies ja hieno kuva onkin). Kattilaan oliiviöljyä ja voita, sekaan sipulit, kevätsipulit, porkkanat ja perunat. Mukaan loraus valkoviiniä, kalaliemi, sopivasti vettä ja vielä fenkoli. Lisätään mausteet: pippuria, laakerinlehtiä, paprikaa, kurkumaa ja suolaa. Annetaan olla, kunnes peruna ja sen kaverit ovat kypsiä. Lopuksi lisätään kerma ja lohi.

Keiton jälkeen on ehditty kasata hiekkaa terassille kielloista huolimatta (kysymykseen "miksi" sain vastauksen "koska salama kiin"), leikkiä naapurinpojan uusilla vesipyssyillä, tehdä traktorin renkaista sormukset tai nyrkkirauta, myydä hutiostosverhot, pestä ja ripustaa pyykkiä, haaveilla kesäpaikasta, ottaa yhteiskuvia lapsen pyynnöstä ja tanssia ihan hullupäänä eräänlaista breakdancea Emmylou Harrisin tahtiin.

Kalakeittoa tuli paljon ja sitä syödään myös huomenna. Aktiviteetit ruoan jälkeen ovat myös todennäköisesti identtiset, breikkaus vaan ehkä eri levyn tahtiin.

Kesä, kyläilijöitä ja valkosipuliöljyä

Aloitetaan valkosipuliöljyllä.

Aineksina yksi litra rypsiöljyä, nippu rosmariinin oksia ja kaksi kokonaista valkosipulia halkaistuna. Kolme kaveria kattilaan ja kaksi vuorokautta hauduttelua 70 asteessa. Pullotetaan ja käytetään ruoanvalmistukseen.

Jatketaan kyläilijöillä. Lauantaina auton nokan Turun kautta Tukholmasta Helsinkiin ohjasi sisko ja siskon poikaystävä. Vieraat olivat odotettuja, sillä emme ole erikoista kyllä nähneet toisiamme kuukauteen. Lapsi heräsi vapaapäivään innoissaan ja sain ohjattua odottavan pitkän ajan toisaalle Kumpulan maauimalassa. Samassa paikassa vietimme kyläilijöiden kanssa myös sunnuntain asteitten kohottua hellelukemiin. Kotona on ihanan viileää ja ulkona kuuma, mutta meren läheisyydestä johtuen on myös tuulista. Mikä täydellinen kombinaatio minulle, kuivan kuumuuden vihaajalle.

Viimeisenä kesä. Lomaan on tovi vielä aikaa, mutta jaksan odottaa. Sitä ennen ehtii vielä hankkia bikinit kestävän vartalon (todennäköisempää ensi kesäksi), saada terassille istutetut yrtit kukoistamaan (jos muistan kastella) ja hankkia kausikortin Kumpulaan (mulla on liikuntaseteleitä, joten toteutettavissa).

Uudet ystävät leikkivät jo toista tuntia pihalla. Pian on monta vapaapäivää yhdessä.