3=74

Viikonloppu meni humussa nelivuotiastamme juhlien. Ensin lauantaina pailattiin yhdeksän minimiehen ja naisen voimin taloyhtiön kerhotilassa (en pysty käsittelemään tällaista määrää energiaa himassa) ja sunnuntaina syötiin suklaakakkua sukulaisten kanssa. Nyt on mutanttimönjää vaikka muille jakaa, kummisetä toi kaivatun valomiekan ja päiväkotiin uudeksi unileluksi lähti aamulla pehmoturtles.

Etukäteen eniten jännitti lastensynttäriosuus. Toivottavasti kukaan ei ala oksentamaan, toivottavasti kukaan ei pissaa housuun, toivottavasti kukaan ei ala itkemään hysteerisesti. Pelko oli turhaa, kaikki meni hyvin. Ruokailuvaihe toteutettiin jopa hämmästyttävässä hiljaisuudessa. Tähän erikoisuuteen osuutensa antoi leijonaksi pukeutunut ystäväni, joka kirvoitti juhlakansassa epäuskoista kikatusta. Juhlat huipentuivat tiikerin ja ketun suorittamaan ongintaan, jonka jälkeen riehuttiin ilmapallosotaa vielä sokerihumalan saattelemana. 

Ensimmäinen summerin ääni oli taivaallinen, hikiset ilmapallotaistelijat hissiin ja jalat kohti kattoa!

Lapseni kiitti eilen illalla molemmista synttäreistä painamalla pienet tassunsa poskiani vasten, ”oli tosi kivaa”.

Ollaan nyt yhteensä 74 vuotta viisaita. 

Kaksvärismoothie

Halajan kaikkea jääkylmää tällä kreisihelteellä, vaikka ymmärtääkseni pitäisi juoda kuumaa. Aamut olen koko kesän ajan käynnistänyt smoothiella. Mikään kiinteä ei mene heti herättyä alas, ajatuskin puurosta saa voimaan pahoin. Ja en ole todellakaan raskaana, ainoastaan tänään vaa’an mukaan viisi kiloa kauniimpi kuin ennen heinäkuun alkua. Oli pakko punnita itseni mielenkiinnosta, koska hameen resori kirraa.

Lähdin kohti perjantaita ja tulevaa Flow-viikonloppua seuraavalla herättäjällä, banaani-nektariini-appelsiini-mustikka-piparminttusmoothiella. Ei kai tällaiseen kukaan ohjetta  edes tarvitse, paitsi joku uusavuton, mutta tässä se nyt kuitenkin on.

Kaksvärismoothie

• pakastettu banaani
• yhden appelsiinin mehu
• kaksi nektariinia
• luomu vaniljajauhetta (ilman sokruja)
• kolme dl mustikkaa
• puoli kourallista tuoretta piparminttua
• kylmää vettä

Purista appelsiinista mehut ja laita tehosekoittimeen pakastetun banskun, nektariinien kanssa ja vaniljajauheen kanssa. Surraile tasaiseksi ja lisää vettä, jotta ei jää lusikoitavaksi materiaaliksi. Kaada osa yksi lasiin. Laita mustikat ja piparminttu nyt puolestaan sekoittimeen kylmän veden kera ja surruta sileäksi. Kaada keltaisen osan päälle. Juo ja lähde töihin ilman läppäriä (ja palaa takaisin hakemaan se töihin päästyäsi) ja luule että on torstai.

En kirjoita aiheesta, tai mieti kenenkään päivän asuja ja tukkalaitteita, mutta kaksväriratkaisu sopii kyllä ihan oikeasti vain smoothieen, ei hiuksiin.

Kylmää keittoa

Ulkona on sata astetta lämmintä, elämme aikaa uunissa. Muutama viikko sitten, kun sisälämpötila oli lähemmäs 30, mies paistoi jotain friikin nyhtöpossusysteemiä kolme tuntia. En kiitellyt, jos näin vois sanoa.

Saatiin kuuman padan sijaan päivälliseksi kylmää keittoa. -- Jokaisesta isosta  syödystä lusikallisesta saat yhden suolatikun, kuului lapsen lahjonta. Hänelle kylmä uutuus oli vähintäänkin epämiellyttävä kokemus. Hän ansaitsi neljä tikkua, itse olisin saanut koko paketin ilman lahjontaa.

Kylmä keitto

• puolikas kurkku
• puolikas  kesäkurpitsa
• yksi paprika
• kourallinen pieniä tomaatteja
• yksi persikka
• kaksi valkosipulinkynttä
• sormenpään kokoinen pala inkivääriä
• sopiva kasa korianteria, basilikaa ja ruohosipulia
• suolaa ja mustapippuria
• kasvisfondi
• kiehautettua vettä ja jääpaloja

Laita kaikki käteenjäävät ainekset (mikä upea termi, jonka juuri keksin) tehosekoittimeen. Lisää kiehautettua vettä (kuumaa vettä siksi, että fondi sulaa joukkoon) ja surruta menemään. Tarkasta koostumus ja lisää vettä, mikäli keitto jää liian paksuksi. Lisää lopuksi jääpaloja tehdäksesi keitosta haalean sijaan ihanan kylmää. Lorauta kaunistukseksi ja mauksi oliiviöljyä ja chilikastiketta (meillä oli chili-inkivääriä).

Perustan ehkä seuraavaksi lastenkasvatusblogin.  Tässä ilmainen vinkki numero yksi jo näin etukäteen: jos lapsi ei maista salaatinlehteä, sano että salaattimies tulee ja syö sen. Toimii ainakin ekat viisi kertaa.

Pestonakit eli tofua pestossa nuudelien kanssa

Olen joskus lanseerannut tämän naapureilta pöllityn reseptin lapselle pestonakkeina, ja siksi tätä kutsutaan edelleen. Kyseessä on siis rapeaksi paistettua tofua ja pestoa nuudeleitten kera. Valmistusaika on maltillinen 20 minuuttia ja annos syödään kokonaan lautaselta, joka on omissa kirjoissani menestys.

Pestonakit

Pesto

• ruukullinen basilikaa
• valkosipulinkynsi (tai kaksi, jos maistuu)
• desin verran parmesania
• desin verran pinjansiemeniä (käytin auringonkukan siemeniä tällä kertaa, kun muuta ei ollut, mutta pinjat parempi)
• sormisuolaa, mustapippuria
• Oliiviöljyä noin pari desilitraa

Laita kaikki muut paitsi öljy tehosekoittimeen ja surauta rakeaksi. Lisää öljy nauhana, ja surauta vielä muutaman kerran.

Tofu

Paista savustetun makuinen tofu pannulla rapeaksi kaikilta puolin.

Lisäksi keitä täysjyvänuudeleita ohjeen mukaan. Meille kolmelle riittää hyvin kahden sellaisen pyörylän verran nauhaa. Yhdistä kaikki ainekset ja nauti haarukoiden kilahtelusta.

Mulla on sormenpäät liimassa 4-vee synttäreiden kutsukorttien teosta. Mies esitti toiveen, etten stressaisi kyseisistä juhlista, kun googlasin ninjamutantin näköistä pinjataa. Pahoittelen, mutta en tarvitse mindfullnesia, vaikka tarjolla ei tällä aikataululla ole karkkia täynnä olevaa kilpikonnaa. Teen sen sitten itse, eli no problemos.

Parasta Tallinnassa

En halua syödä juuri nyt yhtään ravintola-annosta, kiitos viimeisen lomaviikon.  Kamalaa draamaa tämä elämä taas, täynnä tällaisia kovan luokan ongelmia. Poor me.

Tarjotaan hyvää ruokaa ja viihtyisä ilmapiiri pienille ja isoille. Sitä on ravintolaruokailu Tallinnassa. Tuo yhdistelmä on jotain, mistä emme saa mielestäni täällä tarpeeksi nauttia. Perheravintoloiksi profiloituneissa paikoissa saa usein ruokaa, josta ei kiinnosta maksaa. Ja jos ruoka on hyvää, lapsi joko katsoo piirrettyjä puhelimesta, tai kiukuttelee tylsyyttään ansaiten koko seurueelle murhaavia katseita.  Tallinnan ravintoloihin ovat lapset tervetulleita kiukuttelemaankin, mutta yleensä ei tarvitse mörököllitellä. Pienet asiakkaat on huomioitu viihtyisillä pesillä, joissa aika kuluu ruokaa odotellessa ja sen jälkeen ilman kireetä mutsia ja kireetä lasta.

Parhaat kokemukset tällä kertaa tulivat Rataskaevu 16:sta ja kaikkien muidenkin hehkuttamasta F-hoonesta.  Käytiin myös lounaalla blogimaailman suokkikahvilassa Nopissa matkalla Kardiorgin leikkipuistoon, mutta se oli kyllä näin yhdellä kertaa pettymys. Interiööri oli kaunis, mutta salaattini oli yhtä ankea, kuin meitä palvellut henkilökuntakin. Mukava lasten leikkipaikka löytyi Nopistakin sisältä ja ulkoa, siitä pisteet. Huippupistelistalle pääsee myös kaverin suosittelema Kompressor, jossa ei ollut leikkipaikkaa, mutta niin isot letut, että jäi osin syömättä. Joku voisi ystävällisesti perustaa vastaavan lättytaivaan myös stadiin kiitos.

F-hoone

Nop

Rataskaevu 16

Ilmapiiriä luo myös tyytyväisten minimiesten lisäksi äänimaisema. Rataskaevu 16:ssa soi Bon Iver, Nopissa Dire Straits (joka vähän lohdutti muutoin ankeaa kokemusta), F-hoonessa love will tear us apart jonain bossa nova-versiona ja Kompressorissa soi Wilco, Manicsit, Suede ja Ash nyt ainakin. Ei hikistä hissimusiikkia, vaan pelkästään omaa korvaa hellivää ja kotoisen olon tekevää materiaalia. 

Kompressor

Joudun kyllä varmaan viettämään edessä olevat synttärit Tallinnassa. Oikeastaan onkin jo vähän nälkä ja F-Hoonen pelmenit kiinnostaa.