Aamupäivä Fallkullassa

Eräänä päivänä suuntasimme pyörän nokat kohti Malmilla sijaitsevaa Fallkullan kotieläintilaa. Kaupunkilaislapseni oli eläimistä vilpittömästi ihastuksissaan. Hän kyseli pupuja nähdessään että "mitä nuo ovalat syö" ja mahtavat sarvet omaavasta pukista että "onko toi se joulupukki".

Oma suosikkini tilan nähtävyyksistä oli joulupukin lisäksi sisätiloissa sijaitseva liitutaulu.

Kuvat ovat vähän reppanoita. Kiittelin itseäni siitä, että roudasin mukaan kameran. Muistikortin jätin kuitenkin tällä kertaa kotiin. 

Punaista kastiketta

Alla olevissa kuvissa on esillä punaista kastiketta ilmeisimminkin kahdella eri tapaa. Kastikkeen kanssa oli tarjolla "jotain juomaa".

Ohjetta en saanut ylös, mutta ruoka valmistettiin hartaudella ja erilaisia sekoitusliikkeitä tehden. Syömään voi kutsua vaikka vaarin.

Banaanimustikkajäätelö

Tämän helpommaksi ei "jäätelön" valmistaminen kotioloissa mene. Pakastettuja banaaneja ja jotain marjoja kaveriksi. Monitoimisurruttimeen hetkeksi ja voila, saat kermaista ja ah-niin-terveellistä jäätelöä. Banaanin pakastamisen kikkasin kirpputorilta hankkimastani raakaruokaopuksesta, hyvin sijoitettu 50 senttiä. Seuraavaksi otan työn alle kirjasta Kalifornialaisen limettipiiraan. Kahvitteluvieraat, jotka haluatte tsufeenne kanssa jotain terveellistä ja kokeellista pähkinämössöistä juttua, ilmoittautukaa!

Banaanimustikkajäätelö

• kolme pakastettua banaania ( älä ole kuten minä eli hölmö ja pakasta banaaneita kuorineen päivineen vaan leikkaa banselmit ensin palasiksi ja laita sitten vasta kylmään. Tsiisus olen pönttö.)
• 100 g pakastettuja mustikoita
• hunajaa makeutukseksi.

Laita ainekset monitoimilaitteeseen tai surruta sauvasekoittimella sileäksi. Mausta hunajalla ja tarjoile heti.

Pinkistä rakkaudella asetellusta aluspaperista huolimatta jätski näyttää vähän mustikkaiselta pökäleeltä. Älä anna sen kuitenkaan hämätä, vaan tee tätä alati jätsijätsiä vaativalle jälkeläisellesi ja vanhoihin farkkuihin tahtovalle takapuolellesi. Te molemmat tykkäätte, vakuutan.

Suklaakuppikakkuja suklaan ystävälle

Taas tehtiin kuppikakkuja, tällä kertaa landelle jälkkärituliaisiksi. Kakkosanoppini tykkää suklaasta ja minä voisin vaikka elää sillä. Kello herättämään seitsemältä ja suloisuudet uuniin. Nautittiin äskettäin näitä suklaisia paholaisia lounaan päätteeksi ja totesin heräämisen olleen hyvä teko. Ohje on Hummingbird bakeryn alkuperäisestä reseptistä muokattu herkkupeppuni tarpeisiin ja kaapista löytyneisiin aineksiin sopivaksi.

Suklaakuppikakut

• 100 g vehnäjauhoja
• kaksi ja puoli rkl tummaa kaakaojauhetta
• 140 g ruokosokeria
• yksi ja puoli tl leivinjauhetta
• hyppysellinen suolaa
• 40 g huoneenlämpöistä voita
• 120 ml maitoa
• vaniljaa
• yksi kananmuna
• yksi pätkis pilkottuna
• koristeluun mitä vaan, nämä beibit saivat kruununsa Mariannerakeista ja appelsiinisuklaapaloista.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja voi keskenään. Vatkaa kunnes ainekset ovat sekoittuneet toisiinsa tasaisesti. Yhdistä toisiinsa maito, vanilja ja kananmuna. Lisää tästä ensin puolet jauho-sokru-voiseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää loput ja vatkaa, kunnes seos on sileää.

Lusikoi taikina paperivuoilla vuorattuun muffinssivuokaan. Upota jokaiseen kuppikakkuun yllätykseksi pieni pala pätkistä. Uuni 170 asteelle ja muffinssit valmistuivat meidän uunissamme 15 minuutissa. Tarkkailin tilannetta kuin haukka, sillä en ole edelleenkään sinut uuden uunimme kanssa.

Suklaakuorrute

• 300 g tomusokeria
• 100 g huoneenlämpöistä voita
• 40 g tummaa kaakaojauhetta
• kolme rkl maitoa.

Vatkaa monitoimilaitteella sekaisin tomusokru, voi ja kaakaojauhe. Lisää maito ja vatkaa tehokkaalla nopeudella vähintään viisi minuuttia.

- Äiti, tää on näistä mun suosikki. Tiedoksi että kyseessä oli isoin ja eniten koristekarkkeja omannut yksilö.

Kaupungilla lounaalla

Toisinaan pitäisi vaan kääntyä ympäri, kun tietyt merkit ovat ilmassa. Etiäisinä voisi pitää vaikka sitä, että lämpimänä kesäpäivänä lapsi ei suostu lähtemään ulos ilman sormikkaita. Tyylikysymys, otaksun tai sitten kasvatan tulevaa ammattiautoilijaa.

Pysähdyttiin lounaalle Nuevossa. Lapsi kieltäytyi edes maistamasta kurpitsakeittoaan, tietenkin. Itse söin filotaikinaan käärityt parsani hyvällä ruokahalulla. Herra sormikas keskittyi kiukutteluun ja valumaan pois penkiltään. Tilanne saatiin haltuun katsomalla Kaapoa puhelimesta.

Tähtihetki koettiin, kun lapsi ilmoitti hänellä olevan akuutti kakkahätä. Vessassa hän ilokseni toimituksen saatuaan päätökseen huusi että "MULTA TULI PASKAPIERU!". En tiedä, mistä hän on kyseisen fraasin oppinut vai keksikö ihan itse, minulta ei ainakaan. Olin joka tapauksessa hyvin ylpeä ja iloinen, että pystyimme tarjoamaan viereisen kopin asiakkaalle lounaan kylkeen komediahetken.