Kissavahteina

Kaksi päivää kissavahteina veljeni kotimuseossa takana. Luulen, että kissat ovat enemmän kuin iloisia siitä, että päivät ovat tosiaan takanapäin. Lapsen kiinnostus arkajalkoja kohtaan on valtaisaa. Ne kun on niin suloisia. Kissojen ruokkimiseen ei tarvitse kahta kertaa apua kysyä ja nukkumaan mentiin asiallisesti, josko se kissa vaikka tulisi viereen.

Veljen ja veljen avovaimon kotona on aika ihanaa. Tuntuu että jokainen tavara on löytänyt paikkansa hartaan mietinnän jälkeen ja siksi jokaisella asialla on paikkansa. Kotimuseoon ei ole huonekaluja haalittu Ikeasta.

Tehtiin pyöräretki Launeen perhepuistoon. On vuodet vierineet siitä, kun asuin kotikaupungissa, sillä reittivalintani lisäsi varmaan puolet raskailta tuntuviin ylämäkiin. Perille päästyämme oli kuitenkin kivaa. Lapsi ilmoitti että tulee uudestaan sitten enon kanssa. Sopii hyvin.