keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Täytettyjä pinaattilettuja ja juhannuksen odotusta

Sain eilen pitkästä aikaa ystävän ( yhden ihanan tietyn, ei yleisesti pitkästä aikaa) kyläilylle. Tein täytettyjä pinaattilettuja ja salaattia kaveriksi. Ruoka onnistui yli odotusten, vaikka minä tein sen ihan itse yksin alusta loppuun. Pinaattikin oli tuoretta ja letut paistuivat ensimmäisestä lähtien kuin unelmat. Kuvaa ei ole, koska oli nälkä ja nämä olivat niin hyviä, ettei kiinnostanut alkaa räpsimään. Lettujen ja täytteen kanssa oli vielä tarjolla vihreää salaattia sisältäen salaatin kaverina kirsikkatomaatteja, herneenversoja, ruohosipulia, villirucolaa, paahdettuja auringonkukansiemeniä ja paahdettuja (ja jollain miehen mössöllä maustettuja) hieman tulisia seesaminsiemeniä.

Letut
  • 4 dl maitoa
  • 1 dl mustikan makuista kivennäisvettä
  • 2 kananmunaa
  • 2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 70 g tuoretta pinaattia
  • 30 g sulatettua voita
  • suolaa.
Pinaatti höyrytettiin ja saksittiin silpuksi. Ainekset vatkattiin ja lisättiin pinaattisilppu (viimeisenä voi). Annettiin seistä 30 minuuttia ja sitten paistettiin.

Täyte
  • puolikas kurkku raastettuna
  • 1 iso valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna
  • ruohosipulia
  • 4 dl turkkilaista jogurttia
  • puolikas paketti fetajuustoa pilkottuna
  • loraus sitruunamehua
  • mustapippuria.
Kaikki sekoitettiin yhteen, laitettiin jääkaappiin maustumaan lettujen teon ajaksi.

Lapsella alkoi eilen myös pitkä kesäloma. Me isot olemme vielä töissä, joten pienin kaveri otti varaslähdön maalle juhannuksen viettoon aamulla. Hän pakkasi reppuun hinausauton, tikasauton ja paloauton. Mukaan yritettiin tunkea myös ”roksit”, hanskat ja kolme eriparia likaisia sukkia.


Aamulla herättiin aikaisin, sillä innostus maalle lähtöön oli kova. Vaaria ei viimeistä varttia jaksettu enää odottaa sisätiloissa, vaan siirryimme odottamaan ulos, josko tulisi nopeammin. Metrin mittaisen huoli oli liikuttava, ” tuleeko se vaari nyt vai ei” ja päälle äänekkäät huokailut. Ja tietenkin se tuli. ”Nähdään äiti perjantaina!”, hän muisti minua vielä ohjeistaa ja jättää huuli pyöreänä seisomaan jälkeensä. Se tietää viikonpäivät (tai ainakin perjantain)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti