Itse joogafestarit opettivat, etten enää osallistu kundaliinijoogatunnille. Myös seksuaalisen energian herättelyt valkoisiin pukeutuneen, selkeästi itseäni seuraavalla tasolla henkisesti olevan jengin kanssa jätän jatkossa väliin. Parasta antia joogan puolesta oli astanga. Itse Haapsalussa ihaninta oli lyhyet välimatkat ja hiljaisuus, vaikka kylä toimitti samaan aikaan joogahippien kanssa kotia jollekin teknotapahtumalle. Illalla nukahdettiin heinäsirkkojen ääneen.
Haapsaluun haluan ehdottomasti matkata uudestaan. Ensi kesänä haaremihousujengin kanssa tekemään aurinkotervehdyksiä ja/tai minimieheni kanssa ratsaamaan uimarannat ja kakkukahvilat.
Ja mikä happy baby? Suosikki asanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti