Perjantai oli ihana, eikä vähiten siksi että pyöräilykausi on nyt korkattu ja päivälliseksi söimme miehen tekemään pitsaa. Kysyin kokilta " olenko koskaan sanonut että olet mun lemppari pitsantekijä?", kuulemma olen. Eilisen jälkeen totean, että syystä ja asian toistaminen on myös paikallaan.
Lapsi oli ilmeisesti syönyt alkuruoaksi käytöstavat. Ruoan aikana iloittiin että " nyt syödään tässä kaikki yhdessä" ja aterian jälkeen sekä isi, että äiti sai vuolaat kiitokset suukkojen kera. Joskus näinkin. Toki on muistettava että jälkiruoaksi oli luvattu jätskipuikko, mikäli ruoka syödään ilman känkkäränkän visiittiä. Lupauksella saattoi olla vaikutusta lopputulokseen.
Pitsaa tehtiin kahdella eri täytteellä, kasvis- ja salamiversiona. Pohjaan tuli jauhoja 0,5 kg, kuivahiivaa 2g, suolaa 10g ja reilu 3 dl vettä. Pieni määrä jauhoja yhdistettiin kuivahiivan kanssa, sekaan haaleaa vettä, jonka jälkeen suolat ja loput jauhot ja vedet. Taikinaa tulee vaivata isän kädestä ja nostattaa. Pitsataikina nousi yli tunnin, kun sillä aikaa käytiin etsimässä nojatuolia (löytyi eteiseen penkki). Vähempikin nostatus kuulemma riittää.
Pohjan päällä oli tomaattikastike, joka koostui sipulista, valkosipulista (nämä ekaksi kattilaan), lisättiin purkillinen tomaattomurskaa ja tuoreita yrttejä, kuten basilikaa, oreganoa ja rosmariinia. Rosmariinista kelpasivat vain vauvaoksat. Kastikkeet annettiin kiehua ja lopuksi se surrailtiin sauvasekottimella.
Kasvispitsassa oli täytteenä kesäkurpitsaa, paprikaa, tuoreita herkkusieniä, kapsiksia, kevätsipulia ja buffalomozzarellaa.
Salamipitsassa oli melkein kai samoja juttuja, mutta lisäksi sitä salamia, homejuustoa, ja brie-juustoa. Ja noista kasvispitsan muista täytteistä oli herkkusieniä ja paprikaa, että oikeastaan ei yhtään samat vaan ihan eri täytteet.
Päällä runsaasti rucolaa.
Yksi jäi viimeisenä pöytään. Jäätelöpuikkokaverikaan ei malttanut enää istua seurana, kun jälkiruoka oli tuhottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti